"Isänä en riitä, poikana en riitä, en riitä lentopalloilija enkä remonttimiehenä, en ruoanlaittajana, en kirjallisuuden tuntijana."

Kun kirjailija paljastaa kainostelematta häpeäpilkkunsa, syntyy tragikoomisia ja tosia tarinoita.

Viitaten post it -lappuusi, Pamina, kyllä edelleen haluan tämän kirjan, en varmasti laita lukematta kiertoon. :)
Muistan nyt tämän saatuani, että se taisi olla jokin niistä virtuaalimiiteistä, missä sanoin, että tämä voisi kiinnostaa sitten joskus. Paljon kiitoksia, yllätyksesi ilahdutti. Kiitokset myös Bookgeolle, joka väsymättä kuriroi.

Kirjailija on tunnistettavissa lyhyistä ja arkisista tarinoistaan. Lakoninen tyyli sopi hyvin omaan lukuun nyt. Viihdyin hyvin ja sivuhuomiona kirjan varsinaisen aiheen ohessa minusta on aina mielenkiintoista saada kurkistaa kirjailijoiden kirjahyllyihin, lukea heidän lukukokemuksistaan ja kirjallisista esikuvistaan. Tammisen matkassa pääsee tässä kurkistamaan ihan yhden toisenkin kirjailijan ja erään runoilijan kotipuoliin. Kiitokset Pamina, että olit toiveeni muistanut ja ilahdutit tällä kirjalla.

Kirja kävi tänään miitissä, mutta palasi mukanani kotiin. En malttanut vielä vapauttaa tätä villisti, vaan vien toiste johonkin miittiin. Sain tämän Tammisen kirjan viime miitissä samalla ojennuksella Arto Lapin Veden ääret -runokokoelman kanssa.

Jotenkin nämä kaksi teosta hauskalla tavalla sointuivat toisiinsa. Tamminen kirjoittaa runoista ja runoilijoista, mutta vasta Arto Lapin haiku (Labyrintti 1) kirkasti tätä ajatusta jostain yhteisestä näissä kahdessa kirjassa (eikä johdu pelkästään siitä, että Tammisen kirjoista muistan tuulikaapit):

"Lintu ihmisessä
voi eksyä tuulikaappiin

jos toinen puoli hänessä
on menossa sisään

toisen puolen halutessa
kaikin voimin ulos."

Kiitos kirjasta!