Iso mies tuli pieneen kylään: Lauri Viita tuli maailmaan, teknistyvään ja saastuvaan ja ahtaan ennakkoluuloiseen; hän ei ollut kirjailija vaan luonnonmullistus. Jopa sellainen suurromaani kuin Moreeni tuntuu syntyneen pärskeenä keskeltä valtavaa henkistä kuohumistilaa. Viita oli ennen kaikkea ääneen ajattelija, verbaalinen nero. Hän piti kuulijoita vallassaan kahdeksankintoista tuntia yhteen menoon. Nämä tunnit elävät ihmisissä yhä vahvasti tunnepitoisina jälkikuvina. Jotakin tapahtui.
Lauri Viita oli oppositiossa kaikkea vastaan, lopulta kai eniten itseään. Hänen sairautensakin oli persoonallisuuden toteuttamista, ikään kuin draamallista symbolitoimintaa, viimeisten aikojen sisäistä kivettymistä myöten.
Lähellä ollut näkee ehkä vain yhden sektorin, sirun josta kokonaisuus heijastuu. Kirja on ollut raskas kirjoittaa. Siksi olen kirjoittanut sen hyvin kevyesti.
- Aila Meriluoto -

Mielenkiintoinen läpileikkaus Lauri Viidan elämästä sekä avioliitosta Aila Meriluodon kanssa.

Outa kiinnostui kirjasta ja otan kirjan mukaan Tallipihan miittiin.
Mukavia lukuhetkiä.

Kiitos kirjasta! Lauri Viidan elämä kiinnostaa ja Meriluodon teoksia olen muutaman lukenut.

Kirja sai minut kiinnostumaan laajemmaltikin Viidan elämästä ja tuotannosta.
Mieleenpainuva kuvaus millaista on elää mielisairaan ja älykkään taiteilijapersoonan puolisona ja koittaa selviytyä perhe-elämästä kaiken keskellä. Kirjan sisällön tulokulma on ollut nimenomaan tämä, eli Viidan tuotanto jää vähän sumuun. Joskin Moreenin merkitys tuodaan vahvasti esiin ja se onkin hyllyssäni odottamassa lukemista.
Kirja ei onnekseni sisältänyt mitään katkeroitunutta tilitystä, vaan kertoi melko suoraselkäisesti faktat, millaiselta elämä näyttäytyi Viidan puolisona.
Eikä yksinomaan surun värittäminä hetkinä, vaan hauskojakin tapahtumia kuvailtiin. Selvästi he, Aila ja Lauri toisiaan kuitenkin rakastivat.

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen kohtaan: Kirjan nimessä on erisnimi.

Kirja postittuu seuraavalle lukijalle.
Hyviä lukuhetkiä ja helmikuun jatkoa!

Kiitos outa 1977 tästä HEP-kirjasta! Todella kiinnostavalta tuntuu kirja alkusivujen perusteella ja on sopivan kokoinenkin kaikkien tiiliskivien ym jälkeen :D.

Kuinka ihmisen mieli järkkyy ja mitä silloin tapahtuu, on kyllä ajatuksissa pinnalla, varsinkin tänään, Vantaan kouluampumisen päivänä. Tämä kirja on lahjakkaan, erittäin luovan ihmisen tragedia ja ei voi kuin ihmetellä, miten Aila Meriluoto lapsiensa kanssa pystyi elämään kahdeksan vuotta näissä täysin kaoottisissa oloissa. Ainakin hän joutui luopumaan omasta kirjailijuudestaan Lauri Viidan hallitsevan luonteen vuoksi. Vasta erottuaan Viidasta ja muutettuaan Ruotsiin, Meriluoto vähitellen löysi taas oman polkunsa runoilijana ja kirjailijana. Toki olisi kiinnostavaa tietää, miten tämä elämä vaikutti lapsiin. Lapsiinsahan Viita suhtautui aina lempeydellä ja leppoisasti. Sen verran oli pakko googlettaa, että ainakin Ursula-tytär huolehti muistisairaasta äidistään ihan tämän kuolemaan asti, hänhän oli jo 8-vuotiaasta noudattanut Viidan kehotusta pitää äidistä huolta avioeron jälkeen.
Tämä Aila Meriluodon kirjoittama pieni kirja houkuttelee kyllä tarttumaan kattavimpaan Lauri Viidasta kirjoitettuun elämänkertaan "Lauri Viita - Kirjailijan elämä" (Jukka Lyytinen SKS) ja kai se Moreenikin pitäisi taas lukea, viimeksi jouduin lukemaan :-) lukiossa lähes kuusikymmentä vuotta sitten!
Kirja siirtyy siis seuraavaksi tyttäreni luettavaksi.