Hiljainen vieras
1 journaler for this copy...
Kuvaus:
Kaikki se, mille annat elämän, ei kuulu sinulle.
Akseli Heikkilän toinen romaani tuo kauhun suomalaiselle maaseudulle.
Kun Oonan ja Tuomaksen koti palaa asuinkelvottomaksi tuntemattomasta syystä, he joutuvat muuttamaan Oonan perheen vanhaan sukukartanoon maaseudulle. Ympärillä levittäytyy pohjoinen muuttotappiokunta, jossa kaikki poistumat eivät ole luonnollisia, näin kuiskitaan.
Varjoja täynnä olevassa sukukartanossa päivät ovat pitkiä kotona töitä tekevälle Oonalle, joka tuntee ettei ole talossa yksin. Pian hän huomaa olevansa raskaana, vaikka sen pitäisi olla hänelle mahdotonta.
Pian tontille ilmestyy mustapukuinen vanhempi nainen, Elisabet, joka väittää, ettei Oona ole lapsen äiti.
****************
Luettu 19.3.23
Minulla ei ollut suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, sillä kirjailija oli entuudestaan minulle tuntematon eikä hän ole kirjoittanutkaan kuin yhden teoksen ennen tätä.
Tykkään kyllä lukea kauhukirjallisuutta eikä ripaus yliluonnollisia aineksiakaan haittaa minua, yleensä. Mutta minusta Heikkilä ei ole oikein onnistunut kirjoittamaan vetävää tarinaa. Kirja on puoliväliin saakka aika tylsä, sen jälkeen piirun verran paranee. Kirjan kieli on myös kankeata ja hahmot paperinmakuisia.
*******
2023 Helmet-haasteessa kirja sopii minulla kohtaan 36: Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan.
***************
Vapautan kirjan Pukinmäen kirjaston kierrätyshyllyyn 3.4.23.
Kaikki se, mille annat elämän, ei kuulu sinulle.
Akseli Heikkilän toinen romaani tuo kauhun suomalaiselle maaseudulle.
Kun Oonan ja Tuomaksen koti palaa asuinkelvottomaksi tuntemattomasta syystä, he joutuvat muuttamaan Oonan perheen vanhaan sukukartanoon maaseudulle. Ympärillä levittäytyy pohjoinen muuttotappiokunta, jossa kaikki poistumat eivät ole luonnollisia, näin kuiskitaan.
Varjoja täynnä olevassa sukukartanossa päivät ovat pitkiä kotona töitä tekevälle Oonalle, joka tuntee ettei ole talossa yksin. Pian hän huomaa olevansa raskaana, vaikka sen pitäisi olla hänelle mahdotonta.
Pian tontille ilmestyy mustapukuinen vanhempi nainen, Elisabet, joka väittää, ettei Oona ole lapsen äiti.
****************
Luettu 19.3.23
Minulla ei ollut suuria odotuksia tämän kirjan suhteen, sillä kirjailija oli entuudestaan minulle tuntematon eikä hän ole kirjoittanutkaan kuin yhden teoksen ennen tätä.
Tykkään kyllä lukea kauhukirjallisuutta eikä ripaus yliluonnollisia aineksiakaan haittaa minua, yleensä. Mutta minusta Heikkilä ei ole oikein onnistunut kirjoittamaan vetävää tarinaa. Kirja on puoliväliin saakka aika tylsä, sen jälkeen piirun verran paranee. Kirjan kieli on myös kankeata ja hahmot paperinmakuisia.
*******
2023 Helmet-haasteessa kirja sopii minulla kohtaan 36: Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan.
***************
Vapautan kirjan Pukinmäen kirjaston kierrätyshyllyyn 3.4.23.