Tritonus
4 journalers for this copy...
Kustantajan sivuilta:
”Maailmankuulu suomalaiskapellimestari on saavuttanut urallaan kaiken, mutta jokin hiertää.
Onko hän jo laskeva tähti?
Thomas Brander havahtuu keski-iän yksinäisyyteen jälleen yhden rakkaussuhteen kariuduttua. Täpärä pelastuminen terrori-iskusta ja metoo-syytös horjuttavat häntä entisestään. On saatava uusi kiintopiste.
Hän rakennuttaa saaristoon huvilaa. Kolmikerroksinen betonikuutio herättää huomiota, samoin kuin miehen hopeanvärinen Lexus. Kyläläiset ovat kaukana Branderin elitistisistä piireistä, mutta vähitellen yhteyksiä syntyy. Naapuri Lindell, harrastajakitaristi, yllättää hänet ehdotuksellaan.
Tummasävyinen kertomus musiikin ja ystävyyden voimasta, unettomuudesta ja pimeän pelosta.”
”Maailmankuulu suomalaiskapellimestari on saavuttanut urallaan kaiken, mutta jokin hiertää.
Onko hän jo laskeva tähti?
Thomas Brander havahtuu keski-iän yksinäisyyteen jälleen yhden rakkaussuhteen kariuduttua. Täpärä pelastuminen terrori-iskusta ja metoo-syytös horjuttavat häntä entisestään. On saatava uusi kiintopiste.
Hän rakennuttaa saaristoon huvilaa. Kolmikerroksinen betonikuutio herättää huomiota, samoin kuin miehen hopeanvärinen Lexus. Kyläläiset ovat kaukana Branderin elitistisistä piireistä, mutta vähitellen yhteyksiä syntyy. Naapuri Lindell, harrastajakitaristi, yllättää hänet ehdotuksellaan.
Tummasävyinen kertomus musiikin ja ystävyyden voimasta, unettomuudesta ja pimeän pelosta.”
Kirja lähetetty seuraavalle lukijalle
Kiitos tästä palkintokirjasta! Kävin sen tänään hakemassa saatuani saapumisilmoituksen postissa. Tuli tehtyä mukava lenkki lumisen maiseman läpi.
Kiitos kirjan postituksesta!
Kiitos kirjan postituksesta!
Otin lukuun. Westö on uusi löytöni kirjailijoiden joukossa, olen lukenut häneltä vasta yhden kirjan Kangastus 38.
Hyvältä tuntuu tässäkin hänen tekstinsä, toki vasta sivulla 15 ja haluan merkitä sitaatin muistiin:
"Hyvä tulkinta vaati työtä, lahjakkuus oli pelkkä toukka musiikin valtameressä."
Hyvältä tuntuu tässäkin hänen tekstinsä, toki vasta sivulla 15 ja haluan merkitä sitaatin muistiin:
"Hyvä tulkinta vaati työtä, lahjakkuus oli pelkkä toukka musiikin valtameressä."
Aika pitkään tätä luin. Kirja ei vienyt oikein kunnolla mukanaan, vaikka sitä ihan mielelläni luin. Enkö osannut samaistua riittävästi keski-ikäisten miesten tuntoihin? Musiikin maailma ja kapellimestarin tunnot sinällään kiinnostivat. Taustalla leijui luonnon tuhoutumisen ja ilmastonmuutoksen, pandemian ja terrorismin uhkakuvat.
Jään pohtimaan vielä henkilöiden suhteita ja elämäntarinoita.
Jään pohtimaan vielä henkilöiden suhteita ja elämäntarinoita.
Ruzena toivelistalla.
Tritonus löytyi Ruzenan toivelistalta ja postitan paketin tänään.
Hyviä lukuhetkiä, kaunista kevättä ja kaikkea hyvää!
Hyviä lukuhetkiä, kaunista kevättä ja kaikkea hyvää!
Journal Entry 8 by ruzena at Pieksämäki, Etelä-Savo / Södra Savolax Finland on Tuesday, May 23, 2023
Tsa tsa tsaa, kirja on perillä. Kiitokset, toukokuu ja tsatsav!
Ruotsinkielinen alkuteos Tritonus (2020), käsikirjoituksesta suom. Laura Beck, Otava 2020. 445 s.
No jopas oli musiikkiensyklopediaa! Meikäläisen olo oli vähän niinkuin saksaa lukiessa: kaiken sanotun kyllä ymmärsin, mutta itse en olisi osannut keskustella. Ja sama koski myös kirjan keski-ikäisten herrojen naishuolipuheita!
Thomas Brander, noin 55, on kansainvälistä uraa tehnyt kapellimestari, joka nyt – kun rahaa on mutta töitä yhä vähemmän – rakennuttaa hulppeaa kivilinnaa Casa Tritonusta Ravaisten saaristokuntaan. Ex-vaimo, muut ex-naiset ja poika Vincent ovat muualla.
Naapuritaloa asuu samanikäinen, vaimoa yhä sureva leskimies, koulupsykologi, vapaa-ajankalastaja ja harrastajabändiä vetävä Reidar Lindell, jonka tytär Maja kulkee maailmalla Punaisen Ristin lääkärinä. (Majan ja hänen ystävänsä Sandyn kautta saadaan pienenpieni jatko-osa teokseen Rikinkeltainen taivas.)
Pienessä pitäjässä kaikki tuntevat toisensa ja rekisteröivät pian myös kuuluisan ökykapun, joka ei tunne ketään mutta rohkaistuu tapaamaan Lindellin. Miehet ystävystyvät, ja kun kylän muuta asujaimistoa liittyy henkilökaartiin, Westö tulee käsitelleeksi monta ajankohtaista aihetta ympäristöasioista pandemiaan ja vihapuheesta sosiaaliseen syrjintään.
Vaikka musiikkipuoli oli melkoista namedroppingia ja joukossa oli jokunen nimi ihan tästä päivästä, nämä eivät olleet varsinaisen tarinan henkilöitä, eikä fiktiivisissä henkilöissä taas ollut ketään ainakaan minulle tunnistettavia. Hyvä linjaus.
Niin avoimesti nämä herrat parisuhde- ja muista asioistaan puhuvat, että minä ihan hämmästyin :) Brander on omanlaisensa surullisen hahmon ritari hiipuvalla urallaan, jolla kunnianhimo, täydellisyyden tavoittelu, pettymykset ja ammattikateus ovat vieneet veronsa. Lindellin hahmo on Branderille hyvä vastapari, Lindell osaa ottaa rennommin ja on sosiaalinen... no, soittaa kumminkin aina "vähän edellä".
Jossain vaiheessa mietin että onkohan tätä musiikkia nyt vähän liikaa. Mutta yhtään ei tullut sellainenkaan fiilis että Westö elvistelee (pun). Maestoso ma non troppo!
-ruzena
No jopas oli musiikkiensyklopediaa! Meikäläisen olo oli vähän niinkuin saksaa lukiessa: kaiken sanotun kyllä ymmärsin, mutta itse en olisi osannut keskustella. Ja sama koski myös kirjan keski-ikäisten herrojen naishuolipuheita!
Thomas Brander, noin 55, on kansainvälistä uraa tehnyt kapellimestari, joka nyt – kun rahaa on mutta töitä yhä vähemmän – rakennuttaa hulppeaa kivilinnaa Casa Tritonusta Ravaisten saaristokuntaan. Ex-vaimo, muut ex-naiset ja poika Vincent ovat muualla.
Naapuritaloa asuu samanikäinen, vaimoa yhä sureva leskimies, koulupsykologi, vapaa-ajankalastaja ja harrastajabändiä vetävä Reidar Lindell, jonka tytär Maja kulkee maailmalla Punaisen Ristin lääkärinä. (Majan ja hänen ystävänsä Sandyn kautta saadaan pienenpieni jatko-osa teokseen Rikinkeltainen taivas.)
Pienessä pitäjässä kaikki tuntevat toisensa ja rekisteröivät pian myös kuuluisan ökykapun, joka ei tunne ketään mutta rohkaistuu tapaamaan Lindellin. Miehet ystävystyvät, ja kun kylän muuta asujaimistoa liittyy henkilökaartiin, Westö tulee käsitelleeksi monta ajankohtaista aihetta ympäristöasioista pandemiaan ja vihapuheesta sosiaaliseen syrjintään.
Vaikka musiikkipuoli oli melkoista namedroppingia ja joukossa oli jokunen nimi ihan tästä päivästä, nämä eivät olleet varsinaisen tarinan henkilöitä, eikä fiktiivisissä henkilöissä taas ollut ketään ainakaan minulle tunnistettavia. Hyvä linjaus.
Niin avoimesti nämä herrat parisuhde- ja muista asioistaan puhuvat, että minä ihan hämmästyin :) Brander on omanlaisensa surullisen hahmon ritari hiipuvalla urallaan, jolla kunnianhimo, täydellisyyden tavoittelu, pettymykset ja ammattikateus ovat vieneet veronsa. Lindellin hahmo on Branderille hyvä vastapari, Lindell osaa ottaa rennommin ja on sosiaalinen... no, soittaa kumminkin aina "vähän edellä".
Jossain vaiheessa mietin että onkohan tätä musiikkia nyt vähän liikaa. Mutta yhtään ei tullut sellainenkaan fiilis että Westö elvistelee (pun). Maestoso ma non troppo!
-ruzena
Kiitos ruzena, kun tarjosit tätä kirjaa minulle! Olisi voinut olla toivelistallanikin, mutta kaikkea mieleen juolahtavaa ei sinne aina ilkeä kerralla laitella. :)
Westöltä olen lukenut aiemmin: Leijat Helsingin yllä, Missä kuljimme kerran, sekä Rennot suosikit-novellikokoelman. Tämä jää hyllyyn muutaman muun lukemattoman Westön teoksen seuraksi odottamaan vuoroaan. ;)
Westöltä olen lukenut aiemmin: Leijat Helsingin yllä, Missä kuljimme kerran, sekä Rennot suosikit-novellikokoelman. Tämä jää hyllyyn muutaman muun lukemattoman Westön teoksen seuraksi odottamaan vuoroaan. ;)