ÄLÄ VAPAUTA VILLISTI!

"Rikoskomisario Juha Muhonen pakenee turhauttavia virkavelvollisuuksia ja webinaareja vanhan onnettomuustutkinnan pariin, kunnes Porvoon vanhalla asuinalueella tehdään hätkähdyttävä löytö, jonka selvittäminen menee kaiken muun edelle.

Mikä on maahan kerran laitettu, se jääköön unholaan. Rikoskomisario haluaa tietää, mistä on kysymys, ja tapahtumien ryöpsähtäessä eteenpäin tulee menneisyyden penkomiselle ja oman kunnian puolustamiselle kiire.

Senioriporvoolaisten parissa vapaaehtoistyötä tekevän Hilkka Alituvan reitit risteävät vahvasti lähihistoriaan ulottuvan rikostutkinnan kanssa. Onko hänestä tällä kertaa poliisille kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä?

Muistaminen on taitolaji, mutta onko ihmisellä oikeus muuttaa menneisyys sellaiseksi, jonka haluaa muistaa?

Mitä mieleen jää on Jaana Lehtiön kahdeksas teos leppoisia murhia sisältävien jännityskirjojen jatkumossa. Dekkarin tapahtumat sijoittuvat kirjailijan kotikaupunkiin Porvooseen, missä rikoksia ratkoo sympaattinen rikoskomisario Juha Muhonen ryhmineen. "

Voitin kirjan Porvoon museon järjestämässä Dekkari-illassa 12.10.2022. Samalla sain omistuskirjoituksen ja nimmarin kirjaan: "Lukuiloa Delennalle ja muille bookcrossareille!".


ÄLÄ VAPAUTA VILLISTI!

Luin Lehtiän ensimmäisen kirjan vuosia sitten, mutta en jostain syystä ollut niin vaikuttunut, että olisin lukenut seuraavat heti ilmestyttyään. Ensimmäisenkin luin lähinnä sen takia, että Lehtiö sattui olemaan uskonnonopettajani yläasteella ;D Tavattuani Lehtiön Bookcrossingin Porvoon Päivillä 2022 päätin ryhdistäytyä. Ostin uusimman (9.) kirjan kaverille joululahjaksi, koska siinä mainitaan bookcrossaajat - luonnollisesti luin sen itse ensin ;) Omistuskirjoitusta metsästäessäni päädyin Porvoon museon Dekkari-iltaan, jossa Lehtiö kertoi juuri ostamastani kirjastaan. Siellä sitten voitin tämän (8.) kirjan, jonka siis luin kolmanneksi. Loput lainasin kirjastosta ja luin ilmestymisjärjestyksessä (2., 3., 4., 5., 6., 7.).

Tämä kirja osoittautui kaikkein jännittävimmäksi. Ihan jopa ahdistuin lukiessani, joten oli hyvä, että olin seuraavan osan jo lukenut. Ei tässäkään millään rikoksilla mässäillä, mutta jo pelkkä vihjailu riitti nostamaan pelkerrointa (hyvän mielikuvituksen kiroja). En ymmärrä miksei Muhonen kertonut vaimolleen syytöksistä...

Pidän Lehtiön kirjoissa siitä, ettei eläimiä kiduteta (jotkut kirjailijat tykkäävät herättää tunnereaktioita tällä tavalla, vaikkei edistäisi juonta lainkaan). Lisäksi päähenkilöllä ei ole alkoholi- tai avioliitto-ongelmia (myös perinteistä), vaan leppoisampi pullaongelma :D Lehtiö kertoo tehneensä tämän valinnan tahallaan.

Ronkainen <3

Parasta lienee kuitenkin pilke silmäkulmassa, millä osa tekstistä on kirjoitettu. Ehkä Lehtiön ei ole tarvinnut ottaa itseään niin vakavasti, koska ei ole luopunut päivätöistään.

Näin porvoolaisena on luonnollisesti mukava sijoittaa tapahtumat oikeisiin paikkoihin , vaikka kyseisiä paikkoja ei nimeltä mainittaisi (kuten muutama kahvila).

Osallistun kirjalla 2023 Kirjakaruselliin, jonka lähetysjärjestys on:

Delenna, Porvoo
tsatsav, Helsinki
Saka74, Vantaa
Flower78, Järvenpää
Sonkku, Tampere
Mecu, Hämeenlinna
Paulanni, Riihimäki
He_Ri, Raisio
bookwormess, Kotka -> takaisin minulle

KARUSELLIN JÄLKEEN KIRJA PALAUTUU MINULLE, KIITOS!

https://www.bookcrossing.com/forum/30/584879/10036344

Kirja lähtee postitse tsatsaville, Kirjakarusellin seuraavalle osallistujalle. Lukuiloa!

Kirja saapunut Helsinkiin!

Oli kiinnostavaa lukea Porvooseen sijoittuva dekkari, sillä kaupunki vaikuttaa värikkään historiansa vuoksi täydelliseltä miljööltä salapoliisi/rikostarinalle. Valitettavasti tämä kirja ei kuitenkaan imaissut minua mukaansa, ja Porvookin tuntui jäävän anekdooteiksi ja knoppitiedoiksi yksittäisistä paikoista.

Ehkä kirjasarjan henkilöihin olisi tutustunut syvällisemmin, jos olisi lukenut aiempiakin osia, nyt he jäivät ohuiksi karikatyyreiksi. No, tämä on tietysti dekkareille tyypillistä, mutta kun murhamysteerikin tuntui kovin ennalta-arvattavalta, ei kirjassa ollut oikein mitään mikä olisi tempaissut mukaansa.

Lähetetty eteenpäin kirjakarusellissa.

Toivotaan, että minulle käy kuten Delennalle. En nimittäin vaikuttunut Lehtiön ensimmäisestä dekkarista. Aloitin sen äänikirjana jokin aika sitten ja jätin kesken. Nyt annan kirjailijalle uuden mahdollisuuden.

Ensimmäiset sata sivua eteni todella hitaasti. Olisin varmaan jättänyt kesken, jollei tämä olisi ollut Kirjakarusellikirja. Luin välillä muita kirjoja, jotka veivät ihan eri tavalla mukanaan. Päätin siis kuitenkin jatkaa, ja sadan sivun jälkeen alkoikin tapahtua ja mielenkiintoni säilyi hyvin. Hieman lukemista häiritsi se, että arvasin syyllisen melko aikaisessa vaiheessa. Ja kyllä minua alkoi jo ärsyttää se jatkuva pullan syöminen. Tämä oli lopulta ihan kelpo kirja, mutta tästä puuttui kaikki, mitä odotan dekkarilta: tapahtumat seuraavat tiiviisti toisiaan, jännitys ja yllättävät juonenkäänteet. Ennen kaikkea kirjan pitää tempaista mukaansa heti alusta alkaen, jotta luen sen loppuun. Kirjan lopun perusteella voisin lukea lisää Lehtiön kirjoja, mutta kirjan alku ei houkuttele tarttumaan muihin teoksiin.

Kirjakarusellikirja jatkaa matkaansa. Hyviä lukuhetkiä!

Kirja on nyt minulla. Luen lähiviikkojen aikana.

Oli mukavaa, että kirjakarusellin kautta tuli luettavaksi Jaana Lehtiön kirja, sillä en ollut aiemmin lukenut ainuttakaan, vaikka monesti on ollut mielessä, että haluaisin tutustua.

Sanoisin, että tämä oli aika lailla perusdekkari. Ei tässä mitään hurjaa jännitystä ollut, mutta tarina eteni ihan hyvin. Uskon, että erityisesti porvoolaisille tämä on merkityksellisempi kuin minulle (vastaavasti kuten Seppo Jokisen kirjat tamperelaisille). Minua lähinnä huvitti se Juha Muhosen pullan tarve, hyvin keksitty kirjailijalta! Hyllystäni löytyy sarjan ensimmäinen kirja ja aion lukea sen jossain vaiheessa. Sen jälkeen päätän jatkanko muiden Lehtiön kirjojen parissa.

Kirja lähtee postitse Sonkulle.