Takakannesta: "Kansalaisopiston tilkkutyökurssi tarjoaa Riinalle tervetullutta vaihtelua siiderin kittailuun sen jälkeen, kun uraohjusavomies on eksynyt nuoren alaisensa lakanoiden väliin. Aivan hyvin ei Riinalla mene töissäkään, ja myös hänen suosittu bloginsa jää tauolle. Onneksi apua on saatavissa niin terapeutin sohvalta kuin tomerilta siskonpojiltakin, mutta erityistä valoa tunkkaiseen yksiöön tuovat jääkaapin oveen teipatut tähdet: yksi jokaisesta bongatusta miehestä. Mahtaisiko jokin niistä tuikkia muita kirkkaammin?

Elämänmakuisessa tarinassa paikataan säröillyttä sydäntä ja luodaan vanhasta villiä ja uutta!"

Pidin tästä kirjasta, vaikka ihan kaikista Riinan tempauksista en kyllä pitänyt. Kirjassa oli paljon hyviä henkilöhahmoja, erityisesti Riinan siskonpojat olivat huipputyyppejä! Kirjassa oli monia eri teemoja; ihmissuhteet, kansalaisaktivismi, luonto, sisustaminen ja käsityöt ja erityisesti kaksi viimeistä ovat itsellekin lähellä sydäntä. Olisin halunnut Riinan mukaan tilkkutyöpiiriin ja muistin, että olen itsekin joskus jotain tilkkutöitä tehnyt, olisiko ollut joskus lukioikäisenä... Riinan isä oli myös kuollut jonkin aikaa sitten, ja kun oma isäni kuoli vain vajaa kaksi kuukautta sitten, oli sekin teema tässä kirjassa hyvin ajankohtainen ja koskettava. Itku tuli, kun Riina lajitteli siskonsa kanssa isän tavaroita ja muisteli menneitä.

Lähtee postin kyydillä joululahjaksi eräälle, jonka toivelistalta tämä kirja löytyi. Lukuiloa ja hyvää joulua!

Oi mikä ihana toivekirja paketista paljastui. Kiitos!

Pidin kirjasta. Alku oli vähän ahdistavaa luettavaa, mutta onneksi vain alku. Riina sai elämänsä koottua vähän niin kuin tekemänsä tilkkutyönkin. Itsekin olen havainnut käsitöiden rentouttavan vaikutuksen: jos en vapaa-ajallani lue, teen käsitöitä. Myös työpalaverit sujuvat paremmin, kun käsillä on jotain tekemistä.

Toivelistahippa!

Sain Haapasalon kirjan He_Riltä tänään täällä Forssassa, kiitokset toivelistakirjasta! Otankin tämän lukuun pian, sillä tapaan kirjan toisen toivojan tässä parin viikon sisällä :)

Nykyään olen enemmän (lue: yksinomaan) wannabe-käsityöharrastaja, tosin ainakin kaupassa koen edelleen olevani käsitöiden tekijä, sen verran paljon niitä lankoja ja muuta siellä yhä ostoskoriin tipahtelee :D Olen joskus kauan sitten ommellut (jonkin verran), tehnyt kanavatöitä (jonkin verran), neulonut (vähän) ja kutonut mattoja (aika paljonkin), mutta suurin intohimoni on aina ollut virkkaus <3 Virkkaan pääosin ulkomaisilla langoilla ja korkeintaan 0,6-koon virkkuukoukulla, mutta äidilleni tein 7 veljestä -langasta ja isoäidinneliöistä ison torkkupeiton hänen 60-vuotispäiväkseen. Neliöiden virkkaaminen oli ihanaa, kun sain käyttää omia lempivärejäni, mutta 209* neliön yhteenliittäminen oli melkoista tuskaa.

Mutta se virkkaaminenkin on siis jäänyt – ja pääasiassa bookcrossauksen takia :D Ei siis kirjojen, sillä olen aina lukenut ja silti ehtinyt tehdä käsitöitä. BC on aikasyöppö!

* Kävin laskemassa peiton koon, kun nyt kerran täällä satun olemaan: 11 x 19 neliötä.

Kirja varattu Paulannille, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Aloitin jo lukemisen, mutta olen nyt neljä päivää reissussa (tämän ja kolme seuraavaa), joten voi olla, etten saa luetuksi kirjaa vielä ensi torstaiksi. Reissukirjaksi otin nimittäin pokkarin 😉

Edit 5.4.2022: Käsitöihin voi toden totta uppoutua niin, että ajantaju menee, se on tuttua, mutta elokuvissa en ole koskaan virkannut 😀 Tanskalaista maajussia olen minäkin joskus seurannut, kun olen sattunut olemaan tv:n äärellä oikeaan aikaan. Ihailen sellaista kädentaitoa, viitseliäisyyttä ja omavaraisuutta!

Paulanni saa kirjansa huomisessa kiirastorstain minimiitissämme Antin Konditoriassa. Kirja on minulla vielä kesken, mutta teen vapautusilmoituksen nyt ja täydennän merkintää sitten huomenna :)

Kiitos miittiseurasta ja tästä(kin) toivelistakirjasta. Uuden kirjailijan teos on aina kutkuttava, kun ei tiedä, mitä kansien välistä paljastuu.