Takakannesta:

"Tähtidekkaristin uuden sarjan avauksessa revitään auki pohjoisen pikkukaupungin vaietut salaisuudet.

Viisi teini-ikäistä tyttöä kokoontuu kuukausittain keskustelemaan kirjoista, kunnes yksi heistä katoaa. Neljäkymmentä vuotta ja kirjakerhon jäsenet tapaavat toisensa jälleen. Välissä on kulunut kokonainen aikuiselämä.

Jokin tyttöjen välillä johti aikanaan silmittömään rikokseen. Keitä he olivat silloin, ja mitä heistä on tullut neljäkymmentä vuotta myöhemmin?"

Otava, 2021.

Oikein mainio uuden sarjan avaus Marklundilta, pidin tästä. Olen syntynyt samana vuonna kuin kirjailija, joten sekä päähenkilöiden teinivuosien kuvaus -80-luvun taitteesta että samojen henkilöiden kuvaus 40 vuotta myöhemmin olivat selvästi kirjoittajalleen hyvin tuttuja ja minulle helposti samaistuttavia. Juoni oli vetävä ja loppuun saakka yllätyksellinen, lopun koukku saa tietysti odottamaan sarjan seuraavaa osaa.
Ainoa taustatyöhön liittyvä miinus tulee siitä, että yhden päähenkilön kerrotaan saaneen Aspergerin oireyhtymän diagnoosin jo -70-luvun lastenpsykiatrisissa tutkimuksissa. Käsittääkseni koko diagnoosi sai nimensä vasta -81 ja Suomessa diagnoosia käytettiin ensimmäisen kerran -89. Toki näitä henkilöitä on ollut vuosikymmeniä aiemminkin.

Lii5an Kouluhaasteessa tämä täyttää viimeisen haastekohdan kriteerit, sillä kirjan keskeisen miljöön, kirjapiirin, muodostavat yläastetta käyvät tytöt, jotka ottivat 7. luokalla valinnaisaineekseen kirjallisuustieteen.

Napapiiriä kaipaavat näköjään monet bookcrossaajat, mutta ojennan tämän ensin paikalliselle toivojalle, kun näemme Bookgeon kanssa Tampereen miitissä. Toivottavasti sinäkin tykkäät!

Lämmin kiitos todella mieluisasta toivekirjasta! Pohjoiseen sijoittuvat dekkarit viehättävät lähes aina.
Varaan tämän jälkeeni toki toisille toivojillekin.

On positiivista, että Liza Marklund on palannut dekkarikartalle, mutta huomasin kyllä kaipaavani yhä Annika Bengtzonia. Ei Napapiirikään mikään huono kirja ollut, ehkä kirjan kaunainen ja päihdehuuruinen teinikuvaus oli vain paikoin vähän liikaa. Juonen yllätyksellisyydestä, kirjan lopun koukuista sekä tuttujen pohjoisten paikkakuntien kuvauksesta pidin. Ja jäin kyllä miettimään, kuinka tarina jatkuu.

Kiitokset lukumahdollisuudesta, kirja pääsee pian uuden toivojan käsiin.

Toivelukemista erpaxille Tampereen pikkujouluissa, ole hyvä!

Tämän toivekirjan lisäsin toivelistalleni vasta hiljattain, paljon kiitoksia! Kiitokset BC-pikkujouluista, Bookgeo ja lukutuoli!

Tykkäsin, vaikka kirja onkin paikoin aika ahdistava. Kerrontapa on toimiva. Lopun koukut saavat kyllä odottamaan trilogian jatko-osia. Kiitokset kirjasta!

Nappasin miitistä matkaani. Kiitos paljon kirjasta!

Vähän aikaa kesti päästä jutun juuresta kiinni, mutta sitten tämä osoittautui varsin oivalliseksi. Tykkäsin.

Miittiin tarjolle

Muoks. Ei napannut miitissä, eli saatavilla on.

Kesäkuun miitissä nappasi.

Marklundin Annika Bengtzon -romaanit alkoivat hyvin nopeasti tökkiä, mutta toivotaan tämän olevan parempi. Marklund on kuitenkin hyvä dekkaristi.

Tämä olikin hyvää Marklundia, aikaisempiin hieman tympäännyin. Hienoja pieniä kuvauksia aikuisuuden kynnyksellä pyristelevistä tytöistä 80-luvulla, vaikka jotain aukkoja ja vastaamattomia kysymyksiä jäikin. Arvasin, että totuus tulee esiin Sofian tarinassa, mutta kun se sitten aukesi lukijalle ennen kirjan hahmoja, oli se kylmäävä yllätys.

Kierrätyshyllyyn

Löydetty Tikkurilan kiertätyspisteeltä 6.11.23