Jo vuonna 1542 Mikael Agricola julkaisi ABC-kirjansa Katekismuksineen, ja siitä lähtien juuri aapinen tai aapiskukko on ollut täkäläisen oppimisen perusteoksia.

Suomalaiset ovat seuranneet aapiskukkoaan perinteisesti aina suomeksi, ja muutenkin se on vakiintuneisuudessaan jäänyt hieman vivahteettomaksi. Sen uskollisuus järjestelmällisyydelle ja tyhjentävyydelle sekä versiosta ja painoksesta toiseen toistuva suomenkielisyys on saattanut tukahduttaa uusien oppimiskäsitysten peräänkuuluttamaa luovuutta ja raikasta kukkeutta.

Vaan ei tukahduta enää. Taru Staudinger on laatinut upeasti kuvitetun Bokstävercockin, joka haastaa aivan kaikki totunnaiset käsitykset siitä, mitä aapisen pitäisi olla. Kieli on vaihtunut eräänlaiseksi ruotsiksi, sisältö nonsenseksi. Oivaltava kuvitus saa lukijan kuin lukijan ymmärtämään toista kotimaista kieltämme vähintäänkin uudella tavalla.

Tyyliään Staudinger luonnehtii karkeaksi ja vinksahtaneeksi, missä hän ei kovin paljon erehdykään.

Svenskspråkig bokstävercock palkittiin Vuoden huiput 2007 -kilpailussa Hopeahuipulla sarjassa Kuva ja kuvitus. (teos.fi)

Vöyrin kirjaston poisto.

En helt galen aapiskirja :D - rekommenderar suosittelen. Kiitos tack.

Vad i all världen är den här..! :D

Boken var galen. Troligtvis har författare-illustratören haft väldigt roligt när hon jobbat med boken. Men jag tyckte inte om den - jag vet det är något fel på mig. Två roliga sidor hittade jag: om ordet "för" och om svåra bokstäver.

På ett bord.