Kustantaja: Raittiuskasvatusliitto
64 sivua

Kirja on Raittiuskasvatusliiton julkaisema ja se on ollut aikanaan palkintona kansakoulun raittiuskirjoituskilpailussa. Kansilehdellä kirja nimetään nuorisokertomukseksi.
Tämä on mainio esimerkki vanhanajan tyttökirjasta. Juonikuvio on arvattavissa heti alkulehdiltä: hemmotellun tytön kasvutarina.

Tämä on toinen painos. Ensimmäinen ilmestyi 1962.
Ulkoasu on samaa tyyliä kuin niissä palkintokirjoissa, joita minä sain kansakoulussa. Vain seiskaluokalla sain oikean Nuorten toivekirjaston kirjan, jonka nimeä en enää muista.
Tämä oli oikein mukava kasvukertomus siitä kuinka kasvattamaton tyttö muuttui kasvatetuksi. Tässäkin tarinassa levitetään sitä harhauskoa että vapaa kasvatus on sama kuin kasvattamatta jättäminen. Alkuperäisen vapaan kasvatuksen idea oli, että omista teoista oli myös vastuussa. Ei voinut tehdä mitä vain seuraamuksitta. Siinä luotettiin enemmän kasvatettavan omaan harkintaan kuin autoritäärisessä menetelmässä.
Kirja olisi saanut saanut jatkua vielä sen verran, että köyhä Kerttu pääsi oppikouluun tavalla tai toisella. Joku olisi voinut heltyä ja kustantaa koulun. Se on kyllä epätodennäköistä tosielämässä. Oikeasti mahdollista olisi ollut se, että Kerttu olisi mennyt kansakoulun käytyään kotiapulaiseksi Helsinkiin ja aloittanut iltaoppikoulun. Niin minä tein ja tunnen monta muutakin, jotka tekivät samoin.

Tammelan miittiin mukaan.

Mukavia lukuhetkiä!

Nappasin Pippuria viime lauantain Tammela-miitistä. Tätä Valtosta en olekaan lukenut tai edes nähnyt!

Oli kiva kahvitella crossarien kanssa tässä kotikulmilla :) Eikä kukaan pyörtynyt nähdessään kirjasäkkini! :D

Kiitos kirjasta ja seurasta, niin ja tietysti myös kuriroinnista pk-seudulle!

Kaksi viikkoa on mennyt sairastellessa ja vointi on ollut niin kehno, että lukeminenkin on jäänyt. Viime viikolla kykenin puolikkaaseen työpäivään, tällä viikolla sinnittelin 2,5 työpäivää, vaikka työteho ei ollut parasta A-luokkaa. Nukkumaan menin heti töiden jälkeen. Tänään olisi vapaapäivä, mutta paikkaan iltapäivällä rästiin jääneitä hommia. Ennen töiden aloitusta lukaisin tämän – sängyssä maaten, kun en jaksanut olla ylhäällä.

Pidin tästä vanhanaikaisesta tarinasta, vaikka olisi Pälvistä voinut sentään tehdä hieman vähemmän mahdottoman :D Hemmotellun ainokaisen itsekkyys ja itsekeskeisyys vielä menettelivät, mutta suoranainen häijyys ja ilkeys olivat liikaa. Olen itsekin saanut aika lailla vapaan kasvatuksen, esimerkiksi nukkumaanmenoaikoja ei koskaan ollut. Ekaluokilta saakka äitini sanoi, että aamulla on noustava kouluun ja se on vaikeaa, jos valvon, mutta omapahan on asiani. Vapauden mukana pitäisi aina kulkea vastuu.

Enon ison perheen elämä maalla sen sijaan oli täynnä paitsi työtä, etenkin välittämistä <3 Idyllistä ja naiiviakin joo, tunnustan, mutta tykkäsin :) Ja tulihan sekin selväksi, että hyvällä saa paremmin muutoksen aikaan kuin pahalla, se tahtoo itselläni unohtua..

Kuittaan tällä BC Helmet 2024 -lukuhaasteesta kohdan 10: kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna. Aiemmista kaksi on ollut kirjaston e-kirjoja, tämä oli kahdeksas BC-kirja.

Kuriiri käy aamulla postittamassa pienen palkinnon Nobel-lukuhaasteen voittajalle, sujautan tämän mukaan pakettiin. Mukavaa talven jatkoa!

Kannen perusteella kovinkin pippurisesta tytöstä kertoo tämän kirjan tarina :) En ole lukenut Hilja Valtoselta kuin pari kirjaa aiemmin, mutta niistä olen kovasti tykännyt. Pitäisi varmaan useamminkin ottaa Valtosta luettavaksi. Kiitos kovasti tästä!

Tämä tulikin luettua sitten melkein saman tien :) Opettavainen kirja, jossa oli oikein sympaattinen loppu. Hauskasti yllätti, että viimeinen kompastuskivi "parannuksen tekemisessä" menikin noin. Mutta kylläpä ne vanhemmat oli ärsyttäviä! Hui ja hyi kauhistus sentään!

Tarjolle Kuopion BC-tapaamiseen. Hyviä lukuhetkiä!

Valtosta olen muinoin lukenut paljonkin, mutten muista lukeneeni nuortenkirjoja. Kustantaja jäi huomaamatta. Toivottavasti ei ole raittiuspaasausta.

Pikaisesti aamulla luettu. Opettavainen kertomus. Terve maalaiselämä kasvattaa kaupunkilaista kurittomaa kakaraa.