Joukko teinityttöjä matkaa bussilla tanssipaikalle, juo, meikkaa ja puhuu pojista. Perillä yksi heistä iskee silmänsä hyvännäköiseen poikaan ja vie hänet tanssipaikan taakse, suolle... Siellä pojasta tulee osa ikiaikaisen salaseuran papittarien riittiä.

Kaksi maahanmuuttajanuorukaista saa suvultaan tehtäväksi lähteä hakemaan vanhaa isoäitiä kotiin. Nuoret ajavat halki Euroopan ihmisiä vältellen. Hiljalleen lukijan mielessä herää epäilys: Ovatko nuorukaiset ihmisiä lainkaan?

Anders Fagerin tarinoissa mikään ei ole sitä miltä ensisilmäyksellä näyttää. Aivan kuin yliluonnollinen maailma eläisi rinnakkain tuntemamme todellisuuden kanssa. Turvallisen arjen takana piilee outo maailma, joka on vaarallinen, pelottava, irvokas ja silti epämiellyttävän tuttu.

Kirjakorissa ikkunalla.

Kirjakorista otin tänään. Olen lukenut yhden Fagerin tarinan jossakin antologiassa (Valkoiset varpaat, muistelen), se oli teoksen keskitasoa.

Unohdin lisätä, että kirjan välistä löytyi kryptinen viesti (kuva). Se on kirjoitettu HSL:n BC-alueen lipun taakse, lippu päiväyksellä 25.9.22. Tulkitsen viestin "Pelkäätkö vielä kalja/kalaa tai 2-kirja info".

Yritin junassa lukea ensimmäistä tarinaa, muttei sykähdyttänyt, enkä jaksanut väkisin, kun on paljon muitakin kirjoja.
Kirja on Kulmassa lehtilaatikossa sisäänkäynnin vieressä.