620 sivua

Lähtökohta: Omenalaatikollinen valokuvia ja satunnaisia papereita. Lopputulos: Vangitseva romaani monessa maassa eläneestä arvoituksellisesta isoisästä.

Anna Kortelainen tiesi äidinpuoleisesta isoisästään hyvin vähän, mutta muutamat johtolangat eivät antaneet rauhaa. Kaiken sen, mitä ei voi tietää, saa kuvitella.

Miten suomalaisen naisen ja venäläisen välskärin avioton poika selviää sisällissodan ruhjomassa Viipurissa? Kun nuori sotilassoittaja lähtee siviiliin 1920-luvun lopulla, hänelle on kehittynyt kielletty maailmankatsomus. Muusikonelämä 1930-luvun Tampereella murtuu sotaan, joka vie miehen lopulta Äänislinnaan asti. Sodan jälkeen mies muuttaa Tukholmaan eikä koskaan enää palaa. Valokuvat saavat epäilemään, että miehen ulkomaanmatkoille oli erityiset syynsä. Viimeisen sanan saa isoisä.

Sain kirjan Annalta. Luulen, että minun pitää palauttaa kirja. Ainakin yritän.
Kirjan lukeminen kesti kauan. Luin sitä illalla, jos en saanut heti unta.

Mielenkiintoinen henkilöhistoria pitkästytti välillä ja jäi sivuun viikoiksi. Sitten taas tartuin kirjaan uudella innolla. Muistan kuinka innostuneena Anna Kortelainen kertoi kirjan taustatutkimuksista Keravan kirjastossa vuosia sitten.
Isoisän elämään kuuluivat Viipuri ja kaksi maailmansotaa, joten tämä kirja saa edustaa historiaa uudessa kouluhaasteessa.

Anna ei halunnutkaan kirjaa takaisin.
Redin miittiin mukaan.
Mukavia lukuhetkiä!

Kirja päätyikin Kaisa-talon kierrätyshyllyyn.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!