"Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää.

Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.

Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta."

En varsinaisesti ole historiallisten romaanien ystävä, mutta tämä kirja teki siinä suhteessa poikkeuksen. Kirjailija vaikutti tehneen valtavasti taustatyötä, mutta se ei (onneksi) näkynyt osoittelevien yksityiskohtien runsautena, kuten joskus näkee. Etenkin Pelliina oli mainio hahmo, hänestä kertovat luvut olivat kirjan parasta antia, eikä vähiten hänen omintakeisten sanojensa vuoksi, mieleen jäi esim. tuijottaatoljottavat kyläläiset.

Kirkon maalaukset tulivat kovin eläviksi tämän kertomuksen kautta ja taidankin säilöä tämän kirjan omaan hyllyyni ja kerrata ennen seuraavaa Hattulan visiittiä. Onkin jo korkea aika tutustua Pyhän Ristin Kirkkoon.

*** Edit: ostin itselleni toisen kappaleen tätä kirjaa, tämä jatkaa matkaansa toivelista-/synttäriyllätyksenä.

Kiitos synttärionnitteluista ja toivelistakirjasta! Olen kuullut tätä kirjaa kehuttavan paljon, joten odotan innolla sen lukemista.

Tykkäsin kirjasta ja sen henkilöhahmoista, joista Pelliina oli minunkin suosikkini. Erikoisen hauskaa oli kirjailijan tyylikeino kirjoittaa ilman välimerkkejä aivan kuin kaikki olisi pakko sanoa just nyt ilman taukoja hengästyttävällä nopeudella :D! Pakko oli googlettaa tämä kirkko ja katsoa kuvia netistä, mutta haluaisin kyllä käydä oikeastikin tässä kirkossa, josta ilmeisesti kirjan myötä on tullut ihan kansainvaelluksen kohde.

Toivelistahippakirja postin matkaan kohti pääkaupunkia. Lukuiloa!

Kiitos toiveeni toteuttamisesta ja paketin lähettämisestä! Siellä oli pieniä kylkiäisiäkin minulle, Mentos-pötköjä ja kasvonaamio, kiitos niistäkin!
Viime kesänä tein retken Sysmän kirjakyläpäiville, jossa Anneli Kanto oli haastateltavana. Tätä kirjaa on minulle suositeltu. Olen lukenut kirjailijalta aikaisemmin romaanin Lahtarit, joka teki ison vaikutuksen ja useita lastenkirjoja. Hyllyssä lukemista odottaa myös Pala palalta pois, joka on omakohtainen kuvaus äidin muistisairaudesta. Kaiken kaikkiaan olen mieltynyt Anneli Kannon persoonaan ja tapaan kirjoittaa.
Hyvää kevään odotusta!

Ja oho, tätä toivoo tosi moni! Merkitsen varatuksi ja jospa ottaisin piankin lukuun.

Hippasin lumipöllöä toivelistahipassa.

Kirja kehkeytyi hyvinkin dramaattiseksi juonenkäänteiltään. Pitää kohta katsella video, jossa kirjailija esittelee kirjassa mainittuja maalauksia. Rempseää ja rehevää kieltä ja voimakkaita tunteita sekä arkista aherrusta ja kirkon maalaamiseen liittyviä yksityiskohtia löytyi kirjan sivuilta. Korkean paikan kammoisille varmasti haastavaa luettavaa! Henkilökaarti oli kiinnostava: Pelliina, jota pidetään kummallisena, mutta jolla on piileviä kykyjä maalaamiseen, Martinus, joka on neuvotellut maalareiden palkat ja suhtautuu ystävällisesti Pelliinaan ja opettaa tälle kirkon maalaamisen saloja, ärhäkkä ja kulmikas maalarimestari Andreas, joka syyttää paholaista kirosanaryöpyistään, kirkon isäntä, joka pitää kunnia-asianaan majoittaa ja kestitä maalarien joukkoa, nuori kirkkoherra, jota kansa kutsuu Mulli-Pekaksi ja joka kaipaa kovasti arvonantoa ja jonka piiat ja veli juonittelevat häntä vastaan. Sitten on vielä linnanherra vaimoineen ja tuomiokapitulin kaniikki, joka saapuu tarkastamaan työn jälkeä ja niin edelleen.
Hyvin vähän on tullut luettua 1500-luvulle ajoittuvia romaaneja, tämä onnistui kuvaamaan tuota aikaa kiinnostavalla tavalla.

Hyviä lukuhetkiä!

Tämä vaikuttaa tosi kiinnostavalta! Kiitos paljon😃

Olipas ihana kirja, joka ansaitsisi paikan pysyvästi kirjahyllyssäni. Vien sen kuitenkin tarjolle ensi viikon Helsingin miittiin ja sieltä löytyy varmasti seuraava lukija.
Minuakin kiinnostaa käydä tutkimassa kirkkomaalauksia tarkemmin ja helpoiten se onnistuu tänä kesänä Lohjan kirkossa, jonne kirjassakin suunnattiin.

Hippasin kirjan uudelle lukijalle toivelistahipassa. Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos toivelistakirjasta, lumipöllö!

Rottien pyhimystä lukiessani sain koko ajan muistuttaa itseäni siitä, että luen romaania, että Mestari Martinus, Andreas Pictor ja Pelliina ja Hurttalan kylän väki ovat fiktiivisiä. Kirkon seinämaalaukset ovat totta, ja - kiitos internetin - niitä voi katsella sitä mukaa kun niitä kirjassa maalattiin.

Kuvantekemisen ja taiteilijuuden pohdinta ja se miten ne yhden kesän aikana alkoivat avautua nuorelle käsityöläistytölle, tekivät tarinasta erityisen samaan aikakauteen sijoittuvien historiallisten romaanien joukossa. Piiku tuolla jo aiemmin kirjoittikin, että romaanissa ei ole ylenmäärin "osoittelevia yksityiskohtia". Minulla on tapana nimittää yksityiskohtaista miljöön ja tapojen kuvausta luennoimiseksi. Luennot tosiaan Rottien pyhimyksestä puuttuvat, vaikka toisaalta kerrotaan seinämaalauksista tavallista yksityiskohtaisemmin. Kuvat eivät ole miljöötä, ne ovat osa tekijöitään.

Juonen kärheitä romaanissa riittää tarpeeksi, eikä kaikki ole sitä, miltä aluksi näyttää.

Postiin ja uudelle lukijalle

Kiitos Secret Santa! Tätä kirjaa olenkin kovasti toivonut, kiitos tästä ja kaikesta muusta ihanasta paketissa!

Herkullinen lukuelämys! Kieli aivan upeaa, ja tarina hieno. Olen vasta viime vuosina innostunut historiallisista romaaneista (ei romansseista!) Apteekkari Melchiorin myötä, ja ne kiehtovat koko ajan enemmän ja enemmän.

Vapautusten vuosi-voittajalle toivelistalukemista!

Kiitos palkintokirjasta.