1100-luvulle sijoittuva rakastettu Vihat-sarja päättyy. Piispan käskynhaltija on hyökännyt Kerten kimppuun, ja Kertte on tarttunut veitseen. Kertte pakenee kauppias Osmin laivaan päästäkseen takaisin Turukylään. Oikukkaat tuulet ja saaristorosvot koettelevat matkalaisia niin, että seuraava talvi joudutaan kuitenkin viettämään Koluvanissa, nykyisessä Tallinnassa. Merten takaa alkaa kuulua uhkauksia: piispan miehet eivät ole antaneet anteeksi.

Ovatko veden jumalat vielä lepytettävissä? Entä onko kotiin Larrin luo enää paluuta? Kertte lähti kotoaan, kun oli pakko – tai niin hän itselleen selitti, vaikka kuuma veri se häntä vei vieraan miehen mukaan. Perässä ovat seuranneet vaaralliset huhut siitä, kuinka oma mies Larri sotki kätensä piispan vereen. Nyt Kerten on otettava selvää, voiko entiseen enää palata, jos on kokenut niin paljon – ja odottaako entinenkään sellaisena kuin toivoisi. Onko olemassa paikkaa, jossa vihat unohtuvat?

Aaaagggh. Ärsyttävä tiiliskivi jatkuvaa selitystä ja sepitystä. Aivan kaikelle piti koko ajan jolla joku syy, seuraus tai loitsu, ja ihmettelen miten tuvissa enää oli seiniä pystyssä moisen suojamerkkien kaivelun keskellä... Eniten Veden vihoissa jäi ärsyttämään Kerten väitetty kielitaidottomuus. Puhuivatko muka Osmi ja Pärn suomea keskustellessaan keskenään salaa vaikkapa sepänsällistä? Paria muutakin yksityiskohtaa voisi vähän ihmetellä, mutta onneksi tämän hömpän voi vaan laittaa eteenpäin ja tarttua johonkin ihan muuhun...

Toivo yhtä, saa kaksi, turkulainen erikoistarjous!

Päivän paksuin kirja Turun miitissä ehkäpä :D? Veden vihat oli tosiaan toiveissani, mutta Lumen armo odottaa jo hyllyssä. Tämän toiveyllätyksen johdosta pääsen nyt jatkamaan Kerten tarinaa, iso kiitos pippis!

Jatkoin nyt Kerten tarinaa vajaan kolmen vuoden tauon jälkeen, kun Maan vihat luin näemmä kesällä 2020. Tämä historiallinen romaani tuli luetuksi itselleni hyvään saumaan raa'an espanjalaisen dekkarin perään. Havasteen kerronnan vahva luontoyhteys ja muinaisloitsut tarjosivat siis hyvää vastapainoa. Itse muistin Kerten vahvana naisena, joten tässä kirjassa Kerten nöyryys ja syrjäänvetäytyvyys olivat erilaista Kertteä. Ehkei Kerten olisi tarvinnut kaikkia taitojaan niin naiivisti piilotella? Joka tapauksessa tekstin osalta Havaste tarjosi kyllä soljuvaa ja nopealukuista historiallista viihdettä, joka vei helposti mukanaan toiseen aikaan.

Luin tästä yhteisniteestä tosiaan vain ensimmäisen kirjan, koska Vihat-sarjan päätös Lumen armo odottaa hyllyssä yksittäisniteenä.

Kiitokset pippikselle tästä lukumahdollisuudesta! Nyt kirja jatkaa eteenpäin hippakirjana lumipöllölle, joka on tulossa ensimmäistä kertaa BC-miittiin.

Hippa-kirja pääsee toivottavasti lumipöllön käsiin Helsingin miitissä.
Mukavia lukuhetkiä ja aurinkoista kevättä!

Kiitos kirjasta ja miittiseurasta! Hyvää Ystävänpäivää!

Sarjan ensimmäiset kaksi osaa luin varmaankin vuosi sitten. Riittävän hyvin oli tarina muistissa. Vähän turhan pitkäksi oli venähtänyt tämä kokonaisuus, mutta viihdyttävää luettavaa historiallisten romaanien ystävälle.

Otan kirjan mukaan Musiikkitalon miittiin uutta lukijaa etsimään.

Tämä koko sarja oli miitissä tarjolla kahtena yhteisniteenä. Tarjoan näitä nyt ensin äitini luettavaksi. Kiitos kierrättäjille!

Äitini lukikin koko sarjan peräjälkeen nyt alkuvuodesta, voisinpa itsekin kokeilla, uppoaako minuun.