Bazar, 2016.

Marraskuu. Porvoon lähistöltä metsiköstä löytyy tyhjä hauta. Kun monttuja paljastuu lisää, komisario Antti Hautalehto ryhmineen ryhtyy selvittämään, mistä on kyse. Yhdestä hautakuopasta löydetään tuntematon ruumis. Poliisi on ymmällään, ja tutkinta mutkistuu entisestään, kun ilmaantuu joukko todistajia, jotka tietävät tapauksesta enemmän kuin suostuvat kertomaan.

Kaikki jäljet johtavat Nikkilän vanhan psykiatrisen sairaalan rakennus 31:een. Sen varjoihin kätkeytyy vaiettu menneisyys, jonka jättämät arvet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla on ratkottavanaan taiten punottu mysteeri, kohdattavanaan suruun kahlitut haamut.

Taaskaan ei vauhtia ja säpinää Antti Hautaluoman elämästä puuttunut. Tällaiset kirjat eivät yleensä kuulu minun mielilukemistooni, vaikka täytyy myöntää, että yllätin itseni jokusen kerran naureskelemasta kirjan huumorille. Tarinan oli varmaankin tarkoitus olla koskettava. Kyseessähän oli vanhan mielisairaalan rakennus. Minua se ei kuitenkaan mitenkään koskettanut. Jännitystä riitti alusta loppuun.

K I 1997, Mari Toivanen

Kirja oli K1-veistoksella. Kiitos Myrtillus!