Kuudes osa päättää Karl Ove Knausgårdin eeppisen autofiktiivisen romaanin Taisteluni. Mitään salaamatta hän – aiempien osien tapaan – kertoo tavoitteensa ja heikkoutensa, epävarmuuden ja epäilyn. Samalla hän kuvaa välejään vaimoon ja lapsiin, isään ja äitiin, ystäviin ja tuttuihin. Elämä esiintyy kaikkine yksityiskohtineen, ratkaisevista ja raastavista silmänräpäyksistä arkielämän päältä katsoen merkityksettömiin pikkujuttuihin. Päätösnide seuraa teoksen loppuun saattamista, aiempien osien ristiriitaista julkaisua, häkellyttävää vastaanottoa ja painetta saada työ loppuun.

Like Kustannus Oy
Alkuteos Min kamp, Sjette bok

---

Olen lukenut koko Taisteluni-sarjan ja kerännyt vuosien varrella sen hyllyyn.
Tämä oli mielestäni sarjan heikoin kirja. Sivumäärä on 1216 ja siitä olisi huoletta voinut tinkiä. Luin tätä pätkissä reilun puolen vuoden ajan. Kirjan runsaus, raskaine aiheineen teki sen, että oli pidettävä lukemisesta taukoja.
Muut osat jäävät toistaiseksi vielä hyllyyni, jos palaan niihin joskus. Tätä en välitä uusintalukea, joten saa lähteä eteenpäin.
Eniten olen pitänyt sarjan neljännestä osasta.

Helmet lukuhaaste: Kirja on aiheuttanut kohua/keskustelua.

Kirja matkustaa eteenpäin. Jos ei tule luettua, saa huoletta vapauttaa ilman "tunnontuskia."
Lukuiloa!

Kiitos, outa! Minkä taakseen jättää... minulla itse asiassa on koko Taisteluni-sarja, tämäkin 6. osa (ruotsiksi), mutta oma taisteluni on aikanaan hyytynyt kakkososan puoleenväliin. Nyt tuli muistutus että kirjat on tarkoitettu luettaviksi... ja pidinkin kyllä Knausgårdin tarinasta joten eiköhän taistelut vielä kaiveta esiin.
Kun tällä ei näy olevan toivojia, pitelen hyllyssäni siltä varalta että jos vaikka tulisin olemaan outan kanssa samaa mieltä kirjan heikkouksista, ne on ainakin joutuisampi lukea suomeksi.