Eräkirjat-sarja

"Luonnontilaisia, kunnollisia tammukkapuroja ei enää ollut. Jokaisen puron varressa oli ainakin jossain kohdassa ojia, joista tuli savivelliä, hiekkaa, mutaa ja kaikkea muuta töhkää puroon. Tammukat joutuivat väistymään. Kannat hävisivät tai pienenivät. Kalat muuttuivat myös koko ajan pienemmiksi.

Kalamies on kuitenkin ikuinen optimisti ja yrittää uudestaan ja uudestaan, vaikka toiveet eivät olisi kuin pienen pieninä kipinöitä."

Ismo Karhun pitkän yhtenäisen tarinan punaisena lankana on yksilökohtainen luonnonsuojelu. Kalastaja käy kaventuvien erämaiden tammukkapuroille uistinvapoineen, mutta teho-ojitus ja metsänhoito alkavat kuivattaa kalavesiä, ja niinpä siellä korvessa kiroilevat maailman julmuutta niin uistinmies kuin perhokalastajakin.

Karisto 1997

– Ypäjän kunnankirjaston poistokirja

Tällehän olisi aika täydellinen vapautuspaikka Riihimäen Erämessuilla, jotka ovat nyt 9.–12.6.2022. Ei vaan taida olla mahdollisuuksia päästä sinne.. Kerran-pari olen käynyt, vuosia ennen koronapandemian alkua, ja parasta siellä olivat näytökset sekä tietysti sotkun hernerokka ja munkit :) Aivan mahtavan sieniveitsen ostin eräliikkeen teltasta, mutta sen harjakset maistuivat turhan hyvin hiirille, kun sieniveitsi jäi talveksi mökille seinäkaapin päälle. Siitä erottaakin hyvän sieniveitsen: suti on luonnonharjasta :D

Karhun Tammukkapuro oli jo vapautettuna Kampin keskuksen kierrätyshyllyyn, mutta aamulla kävi ilmi, että kaikki tämän päivän bussivuorot Helsinkiin ovat loppuunmyytyjä, joten kotona käyminen sai jäädä. Sen sijaan lähden reissuun vasta huomenna ja ensimmäinen etappi on Hämeenlinna, josta matka jatkuu kohti Kainuuta. Matkalla on tarkoitus poiketa Matkuksessa ja nakata Kamppiin tarkoitetut kirjat Elohuoneen kirjanvaihtopisteeseen.

Käy nappaamassa kesälukemista!



Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2022/kesäkuu -haasteeseen (kirjan nimessä on mainittu paikka).