Takakannesta:

"Tähtidekkaristin uuden sarjan avauksessa revitään auki pohjoisen pikkukaupungin vaietut salaisuudet.

Viisi teini-ikäistä tyttöä kokoontuu kuukausittain keskustelemaan kirjoista, kunnes yksi heistä katoaa. Neljäkymmentä vuotta ja kirjakerhon jäsenet tapaavat toisensa jälleen. Välissä on kulunut kokonainen aikuiselämä.

Jokin tyttöjen välillä johti aikanaan silmittömään rikokseen. Keitä he olivat silloin, ja mitä heistä on tullut neljäkymmentä vuotta myöhemmin?"

Tästä dekkarista pidin! Mukavaa vaihtelua Liza Marklundilta Annika Bengtzon-sarjan jälkeen. Tapahtumien sijoittuminen Norrbotteniin Ruotsissa oli mukava lisä, täytyy ihan kartalta tarkistaa, että missä kohtaa tarkalleen Piitimen kunta (Piteå) sijaitsee, kun en ole sielläpäin ikinä käynyt. Lukupiiri-teemaan en ole aiemmin dekkarissa törmännyt, mutta itseni kohdalla se kieltämättä lisäsi mielenkiintoa entisestään. Kirjan rakenne oli myös onnistunut, kun esiteltiin kuukausi/tyttö/kirja kerrallaan ja kerrottiin tarkemmin 40 vuoden takaisista ja vuoden 2019 tapahtumista. Loppuratkaisu onnistui myös yllättämään.

Tarinan viimeiset sanat saivat minut ymmälleni ja niiden perusteella voi odottaa sarjalle jatkoa. Aion lukea seuraavankin kirjan, kunhan se ilmestyy. Nopealla vilkaisulla en vielä netistä löytänyt tietoa, että milloinkahan jatkoa olisi luvassa.

BC Helmet-lukuhaasteessa 2022 tämä sopii hyvin kohtaan 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää, sillä kirjassa käsitellään kohtalaisen paljon kirjoja ja lukemista ja nehän ovat minulle tärkeitä.

Kirja lähtee postitse Chanialle. Jännittäviä lukuhetkiä ja hyvää kesää!

Kiitos, Marklundin Annika Bengtzon-sarjasta pidin tosi paljon, joten innolla odotan tätä! Jopa niin innolla että oli ihan journalointi unohtua ja kirja siirtyi heti hyllyyni :) Onneksi Flower muistutti!

Hmmm, en ihan innostunut yhtä paljon kuin Marklundin aikaisemmasta sarjasta, mutta huomasin että seuraava osa ilmestyy nyt, joten tottakai siihenkin pitää tutustua!

Onnea ja jännitystä synttärisankarille!

Kiitos Chania toivelistakirjasta ja koko synttäripaketista. Olit onnistunut valitsemaan siihen juuri sellaisia asioita, joista minä pidän. Olen onnellinen ja liikuttunut. Kiitos ja ihanaa joulun aikaa sinulle ja perheellesi.

Totean vain että kertomuksen loppuratkaisu löi minut täysin ällikällä. Muuten 1980-luvun meno tuntui paikoitellen pelottavankin tutunomaiselta, olenhan samaa ikäluokkaa kuin napapiiriläiset. Mitä ilmeisimmin jatkoa on odotettavissa, jään seurailemaan...

Olipa hauska virkistyspäivä Turussa, vaikka museokorttia ei kerinnyt tällä kertaa vingutella. Se olikin sitten päivän ainoa puute! Marklundin kirjoista en välittänyt aiemmin ollenkaan, mutta lokakuussa 2019 luin häneltä – taavinan lievästi painostamana – Helmifarmin ja sitten oli pakko muuttaa suhtautumista kirjailijaan :D Kiitos toivelistakirjasta ja miittiseurasta!

Napapiiri on He_Rin toivelistalla ja koska tässä on viikko aikaa, kaksikin lukijaa ehtii hyvin urakoida :) Ensiksi siis lukulainaan!

Edit 22.3.2023: Varmemmaksi vakuudeksi hippasin He_Rin tällä, toimitus siis ensi tiistaina :)

Viiden tytön lukupiiri ja lätkäjoukkue, kummallakin nimi Napapiiri. Lukupiirin Sofia löytyi 40 vuoden päästä siltaremontin yhteydessä. Paljon monimutkaisia tapahtumia!

Tosi jännittävä, suosittelen!
(Luettu 24.3.2023)

Palautettu.

Luettavana on, onneksi on vapaapäivä tänään 😀 Puoli päivää tosin meni saattajana kuntoutuskäynnillä, mutta ehtiihän tässä vielä. Menossa 71/365.

Luettu! Marklundin Annika Bengtzon -kirjoista en tosiaan välitä, joten ainoa vertailukohtani on se Helmifarmi. Siihen nähden tämä oli aivan erilainen, mutta toki sen verran koukuttava, että viime syyskuussa ilmestynyt sarjan kakkonen Suonsilmä on lisättävä toivelistalle ;)

Kirjan loppu jäi minusta hiukan liikaa avoimeksi ja sen käänteet olivat nopeita, jälkimmäiseen tosin voi tietysti vaikuttaa sekin, etten itse ollut tarpeeksi tarkkaavainen ;) Tätä oli sujuvaa lukea – ainoa, mikä ärsytti, oli erisnimien ja laulunsanojen jättäminen suomentamatta. Erisnimien suhteen on varmaan jokin vakiintunut käytäntö, milloin jokin ruotsalainen paikannimi on saanut suomenkielisen vastineen – esimerkkinä Luulaja (Luleå), Alaluulaja (Nederluleå), Piitime (Piteå), Uumaja (Umeå) sekä Lappi, Perämeri yms. – mutta sitten puolittaiset suomennokset, kuten Mälarenlaakso ja Sveanmaa, ja suomentamattomat paikannimet pistävät silmään entistä enemmän. Bergvägen voisi olla Vuoritie, Gamla Brogatan Vanha siltakatu ja Kvarndammsvägen Myllypadontie.

Ja vaikka minun sukupolveni osaa ruotsia, kaikki aiemmat eivät – saati nykyinen ja tuleva nuoriso, koska ruotsin opetusta on karsittu eikä sitä tarvitse esimerkiksi enää kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Niinpä ne laulun sanat olisi kyllä pitänyt kääntää. Jos Autiolta ei riimittely suju, joku toinen olisi voinut sen tehdä.

Tarinassa olin huomaavinani pienen virheen, kun sivulla 187 kerrottiin, että Birgitan oli tyydyttävä lastensohvaan. Eikö se Napapiirin istumajärjestys kerrattu jo aiemmin? ;)

Edit: Ai niin, olen aiemminkin lukiessani ihmetellyt sitä, että Ruotsissa murha vanhenee. Tai vanheni, sillä lakia tosiaan muutettiin vuonna 2010, muutoin Palmen murhan tutkimukset olisi pitänyt lopettaa.

Edit 28.3.2023: Olen muuten käynyt Piitimessä sekä Luulajassa, jonka upea vanha kirkkokylä on UNESCOn maailmanperintökohde!

Huomenna eteenpäin! Lukuiloa!

Kiitos!