Jengi on yhtä kuin Napsolahtinen, Ruusperi ja mä, Miihkali. Napsolahtinen on pomo, eikä kenenkään olisi tullut mieleen olla toista mieltä kun se jotain ehdotti. Siksi me mentiin mukaan kun se keksi, että viillettäisiin Mustosen kasvihuoneen muovit, vaikka se ei enää tuntunut ollenkaan hyvältä ajatukselta.

Neljä päivää Napsolahtisen elämästä on koskettava kuvaus pikkukaupungin jengielämästä ja Napsolahtisesta, jengin pomosta, jonka on oltava kova kaveripiirissä ja kotona tullakseen hyväksytyksi. Teoksessa sivutaan myös nuortenkirjoissa vähän käsiteltyä teemaa, perheväkivaltaa.

-----
1989, sid. kovakantinen, 134 sivua

Muistan teininä lukeneeni Hellevi Salmisen kirjoja ja luulenpa että itse kirjailijakin vieraili kirjastossamme silloin 80-luvulla. Koulun äidinkielentunnin nimissä käytiin kirjailijaa kuuntelemassa, ihan mukavaa taisi olla.
Tämäkin oli hyvä kirja. Miihkali kertoo kaveriporukkansa tarinaa ja melkoista pöljäilyähän se onkin. Käy kuitenkin ilmi, ettei ns hyvästä perheestä tulevan Napsolahtisenkaan elämä niin helppoa ole, kuin kaverit luulevat. Eli jokaisella on ongelmansa.
Osallistun tällä 134-sivuisella Suomi-foorumin välipalahaasteeseen. Maahaasteeseen taisin löytää vain Espanjan (Lanzarote), ja se minulta jo löytyy listattuna.

Neljä yllätyskirjaa ystävän postilaatikkoon vappuaattona :)

Palautui eilen ja suuntaa huomenna Oulun bc-pikkujouluihin.