Rikosylikonstaapeli Sakari Koskinen joutuu jälleen kerran kokemaan poliisityön arvaamattomuuden, kiireen ja ylempää tulevan painostuksen.

Juuri kun kaapatun pikkutytön tapaus on saatu onnelliseen päätökseen, löytyy eräästä tietotekniikkakeskuksesta ruumis. Tapaus vaikuttaa aluksi täydeltä mysteeriltä, eivätkä "tuonpuoleisesta" tullut viesti ja omituinen surma-ase helpota yhtään rikostutkijoiden työtä. Epäiltyjä on aluksi useita, mutta lopulta on jäljellä yksi muita ilmeisempi syyllinen. Koskisen vaisto väittää kuitenkin toisin, syyllisyys näyttää hänestä liian selvältä. Mutta omien tuntemusten todeksinäyttäminen työtovereille ja esimiehille osoittautuu tuskalliseksi – melkeinpä ylivoimaiseksi.

Ja kaiken ohessa pitäisi ehtiä hoitaa vielä omia ihmissuhteita ja täyttää perheen odotukset ja yhteiset suunnitelmat.

Karisto 1997

– Forssan kaupunginkirjaston poistokirja, tämänpäiväisiä ostoksia :)

Kuriiri käy huomenaamulla postitusreissulla. Pistän Arnaldurin mukaan kaikki Jokiset, joita BC-hyllyssäsi ei ollut, kun en viitsi näillä käsillä kanniskella niitä Turkuun/Turussa :P Ja onhan se Turun-reissu vielä vähän avoinnakin..

Ihanan isokokoinen fontti tässäkin!

Hyvää nojatuolimatkaa Tampereelle!

Kiitos yllärikasasta jälleen kerran!

Aloitinkin sitten heti tällä Koskisella :) Juoni oli jälleen pätevän mutkikas. Sitä en käsitä miksi Jokinen pistää Koskisen "virittelemään romanssia" yhden sun toisenkin kanssa, vaikka komisario on naimisissa eikä missään vaiheessa anneta ymmärtää, että liitossa olisi ongelmia. Jotenkin Koskinen ei oikeasti vaikuta pettäjältä tai varsinkaan naistenmieheltä ja siksi tämä juonikuvio on todella epäuskottava.

Lisäksi inhosin sitä, että pettävän konkurssimiehensä menettänyt nainen olisi "lohduttomaan yksinäisyyteen tuomittu". Mitä helvetin vanhanaikaista patriarkaaista sontaa?!? Ei uskoisi, että on kirjoitettu 1997.

Tämä löytyy pääkirjaston vaihtohyllystä. Lukuiloa!

Minua on useammaltakin taholta kehotettu tutustumaan komisario Koskiseen, ykkösosa jo löytyykin odottamasta. Niinpä nappasin kirjastoreissulla tämän sarjan toisen kirjan sen kaveriksi, jos vaikka innostun 😉 Muitakin osia olisi ollut tarjolla, mutten niitä nyt viitsi haalia enempää odottamaan. Kiitos vapautuksesta Delennalle!