Sivulta kirjasampo.fi:

Kahdeksanvuotias Daisy Mason häviää kuin tuhka tuuleen perheen puutarhajuhlien aikana. Tapausta ryhtyy selvittämään etsiväkomisario Adam Fawley, joka tietää valitettavan hyvin, että vastaavissa tapauksissa syyllinen löytyy yleensä lähipiiristä.

Fawley tekee kaikkensa selvittääkseen Daisyn kohtalon, mutta törmää tuskastuttavaan paradoksiin – kukaan ei tiedä mitään ja silti kaikilla tuntuu olevan jotain salattavaa. Cara Hunterin vangitsevan sarjan avaus pitää lukijan jännityksessä loppuun saakka.Cara Hunter on noussut valtavaan menestykseen etsiväkomisario Adam Fawleysta kertovalla sarjalla. Hänen romaanejaan on myyty Iso-Britanniassa yli miljoona kappaletta, ja niiden käännösoikeudet on myyty 25 maahan. Hunter asuu Oxfordissa alueella, joka muistuttaa kovasti hänen teostensa miljöitä.

(Otava)

Varattu Taryalle

Ensiksi haluan valittaa sitä, että kirjan tiedoissa lukee kirjailijan nimi isolla. Sivusto muutti kirjoittamani tekstin automaattisesti isoksi. En saa sitä muutettua, joten olkoon sitten niin.

Sitten itse kirjaan. Tämä oli kiinnostava uusi dekkarituttavuus ja mielenkiintoni lukemiseen säilyi hyvin. Kirjassa käsitellyt aiheet olivat suorastaan vastenmielisiä ja niistä lukeminen ei ollut mitenkään nautinnollista, mutta hyvänä pidin sitä, että kirjassa näytettiin konkreettisesti nykypäivän sosiaalisen median mahti ja julmuus. On vaikea käsittää, kuinka ihmiset laukovat verkossa omia mielipiteitään ja "totuuksia", vaikka tuskin he kasvotusten tuollaiseen kykenisivät. Verkossa on niin helppo piiloutua sanojensa taakse. Hieman minua häiritsi kirjan loppu, sillä ratkaisu tuli minulle ihan puskista. Jäin jo miettimään, onko minulla jäänyt jotain olennaista huomaamatta. Yleensä viimeistään loppuratkaisun luettuani ymmärrän, että näinhän se juttu meni. Tykkäsin kuitenkin sen verran, että lisäilenpä muita kirjoja toivelistalle.

Jännittäviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja aurinkoista kevättä!

Kiitokset toivekirjasta! En muista, mistä aikoinaan bongasin tämän dekkaristin ja dekkarisarjan, mutta lupaavalta vaikuttaa edelleen :) Jokunen kirja odottaa tai siis aika monta, mutta toivottavasti ehdin tämän kimppuun viimeistään sitten, kun mökkikausi alkaa :)

Sota jatkuu, mutta toivotaan parempaa kevättä!

Kirja varattu Chanialle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Sain juuri päätökseen Evariston kirjan Tyttö, nainen, toinen ja pari muuta kirjastokirjaa odottaa, samoin kuin yksi englanninkielinen (BC-)arvontakirja, mutta kevään aikana postittelen tämän 😊

Tämä menikin tässä odotteluaikana lukulainaan ja on vuorossa Setterfieldin Kolmannentoista kertomuksen jälkeen, se on kuulemma loppusuoralla 😊

Ihmeelliset murhatutkinnat: välillä pitkäveteiset, mutta monimutkaiset ja erittäin jännittävät. Mielenkiintoinen, oli pakko lukea loppuun. Hyvä kirja!
(Luettu 21.4.2022)

Kirjan palautus.

Pari muuta kirjaa on kesken, mutta pitää ottaa tämäkin työn alle :)

Luin tätä eilen sivulle 183 saakka ja tänään ehdin vähän jatkaa (olen nyt sivulla 220/349). Pidän Hunterin tyylistä ja kirjan rakenteesta, mutta itse juonesta on tulossa ruma.

"Twitter-oikeudenkäynnit" ovat ikävä kyllä tätä päivää ja ihmisistä on tullut melkoisia petoja anonyymeinä netissä hyöriessään. Toisaalta somealustoilla on iso merkitys sananvapauden ja tiedonvälityksen suhteen – esimerkiksi juuri nyt pystymme halutessamme seuraamaan Venäjän raakaa hyökkäystä Ukrainaan ja ukrainalaisten kansanmurhaa vaikka 24/7. Suomen viime sotien aikaan oli sotasensuuri eivätkä ihmiset suinkaan tienneet kaikesta, mitä tapahtui. Nyt se sensuuri toki on voimissaan Ryssänmaalla (ja Pohjois-Koreassa), mutta muu maailma saa tietää esimerkiksi Venäjän ilmaiskuista sairaaloihin ja kouluihin tai kidutettujen ukrainalaisten joukkohautalöydöistä reaaliajassa. Tieto lisää tuskaa, mutta olisi häpeällistä, raukkamaista ja naiivia sulkea silmät kaikelta epäinhimilliseltä pahuudelta, mitä venäläiset pedot parhaillaan tekevät.

Koulujen lomat ovat ilmeisesti Briteissä vähän toista kuin meillä, kun koulua käydään vielä heinäkuun puolivälin jälkeen ja uusi lukukausi alkaa syyskuussa. Ainakin yhden päivämäärävirheen olin muuten huomaavinani ;)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Oxfordiin, josta minulla on hyviä muistoja. Siellähän pidettiin jokunen vuosi sitten kv. BC-konventio ja me osallistujat myös majoituimme kampuksella. Ihana Oxford! Ja ihana koronapandemiaa edeltänyt huolettomuus!

Puuterinsininen oli minulle ihan uusi värimääritelmä, samoin terastirappaus oli uusi termi. Oppia ikä kaikki!

Maahaasteeseen tästä saisi muun muassa Etelä-Afrikan ja Uuden-Seelannin. Valitsen kuitenkin Surinamin (nyk. Suriname), joka mainitaan sivulla 133.

* * * * *
Edit: Merkinnän kuva on eiliseltä – syreenien ja ruusujen leikkuu-urakan jälkeen kahvittelimme pihalla :)

* * * * *
Edit 2: Jatkoin lukemista vielä illalla, pääsin sivulle 295/349. Olen joskus kauan sitten, opiskeluaikoina, ollut viikon verran kesäsijaisena lastenkodissa. Alle puolivuotiaiden osasto oli aika karmaiseva. Oikeastaan kaikilla vauvoilla oli FAS- tai vastaava oireyhtymä tai asiaa (vielä) tutkittiin TAYS:ssa Kun äiti on raskausaikansa käyttänyt alkoholia ja/tai huumeita, lapsen kohtalo on kauhea – ja mikä pahinta, se on aivan turha ja estettävissä.

Luin kirjan loppuun eilen tai no, olihan se kello jo yli puolenyön, eli tänään. Loppuratkaisu pääsi yllättämään, olisi varmaan pitänyt olla lukiessa tarkempana eri vaihtoehtojen suhteen ;) Kirjan lopussa on lukunäyte sarjan seuraavasta kirjasta ja kaipa kirja on lisättävä toivelistalle..

Nyt tämä kirja lähtee kohti Kokkolaa, käyn töiden jälkeen tipauttamassa Helposti-kuoren kirjelaatikkoon. Jännittävää matka Oxfordiin!



Edit: Kuriiri kipaisikin viemään lähetyksen postiin jo aamulla :)

Kiitos kirjasta ja hienosta postikortista!