Ulvönin murhat #1.
"Juhannusruusut aloittaa Ruotsin idylliselle Korkearannikolle sijoittuvan Ulvönin murhat -sarjan, joka yhdistelee onnistuneesti jännitystä ja ihmissuhteita. Synkkiä tapahtumia ratkovat kotiseudulleen palannut poliisi ja mies, joka etsii totuutta.

Fredrik Fröding on elämässä pettynyt entinen poliisikokelas, joka menetti perheensä Estonialla ja etsii edelleen hukkunutta veljeään. Sofia Hjortén on rikostutkija, joka on palannut kotiseudulleen tehtyään uraa Tukholmassa. Viisitoista vuotta sitten heillä oli lyhyt suhde. Nyt heidän tiensä kohtaavat juhannuksena Ulvönin saarella. Sofia tutkii raakaa murhaa, Fredrik on ainoa epäilty." (kustantaja)

Tammi 2021. Kovakantinen, 380 s. Ruotsinkielinen alkuteos "Ur askan" 2020, suomentanut Laura Kulmala.

Luin kirjan alkua hitaissa pätkissä, ja ehkä siksi se vaikutti sekavalta - toisiinsa liittymättömiä tarinan alkuja. Estonian onnettomuus. Fredrikin ahdistus Tukholmassa. Sofian loman odotus 500 kilometriä pohjoisempana Ulvössä. Kesäsiirtola 1979. Tarpeetonta sanoakaan, että tapahtumat liittyivät toisiinsa, ja hitaan alun jälkeen romaani paljastui jännittäväksi ja tempasi ainakin minut mukaansa. Luulin tietäväni syyllisen ja jännitin, milloin poliisit hoksaisivat sen, mutta kirjailija tarjoili yllätyksen kirjan lopussa. Murhatutkimus päättyi, mutta muuten päähenkilöiden elämät jäivät sen verran vaiheeseen, että on pakko tarttua koukkuun ja lukea sarjan seuraava osa "Lumimyrsky", kunhan se syksyllä ilmestyy.

Kirjan nimi "Juhannusruusut" kummastutti. Alkuteoksen ruotsinkielinen nimi on "Ur askan", tuhkasta. En tiedä, mistä kustantajat repivät suomennoksille nimet, mutta en muista, että juhannusruusuja olisi edes mainittu kirjassa. Juhannus sen sijaan oli tärkeä sekä tapahtumien ajankohtana että juonen näkökulmasta.

Onnea ja kesäisiä lukuhetkiä!

Kiitos toivekirjasta!

22.1.2023 Varattu duffelille

Täytyy nyt heti ensimmäiseksi kommentoida tuota kirjan nimen suomennosta. Olen Paulannin kanssa samaa mieltä, että se kummastutti. Suorempi käännös olisi ollut huomattavasti parempi ja kuvaavampi. No mutta sama kai se lopulta on, mikä on kirjan nimi, jos kirja on näin hyvä kuin tämä. Sananlaskua mukaillakseni ei nimi kirjaa pahenna, jollei kirja nimeä.

Kirjan alku oli viihdyttävä, mutta siinä oli liikaa ihmissuhteista ja mietinkin jo, että jos tämä jatkuu tällaisena, en ehkä saa luettua kirjaa loppuun. Onneksi kirja parani sivu sivulta ja ylimääräisiä ihmissuhdekäänteitä ei kuvailtu. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän jäin koukkuun. Kirjan loppu menikin vauhdilla ja syyllinenkin säilyi melko pitkälle yllätyksenä. Epäilin kyllä kyseistä henkilöä loppupuolella, mutten todellakaan tajunnut, mitä kaikkea sen taakse kätkeytyi. Tämä oli niin hyvä, että käyn heti lisäämässä Lumimyrskyn toivelistalleni.

Jännittäviä lukuhetkiä toivedekkarin parissa!

Kiitos paljon kirjasta ja miittiseurasta!