SAPO – perinteinen salapoliisiromaani

Sympaattinen komisario C. D. Sloan jälleen keskellä monimutkaista rikoslabyrinttia joutuessaan selvittämään Miss Beatrice Gwendoline Wandsdyken elämään liittyvää arvoitusta. Sitä, että tämän Bereburyn tyttökoulun vaatimattoman kemianopettajan pankkitilillä oli neljännesmiljoona puntaa hetkellä, jolloin kuolema hänet korjasi.

Catherine Airdin, perinteistä englantialista linjaa noudattavan suositun kirjailijan viides suomennettu dekkari, joka kysyy lukijalta ihmistuntemusta ja päättelytaitoa.

Englanninkielinen alkuteos: Some Die Eloquent (1979)
Suomentanut: Kerttu Piskonen

WSOY 1984

– Forssan kaupunginkirjaston poistokirja, tämän päivän ostoksia :)

Aird on minulle uusi kirjailija, mutta olen tykännyt oikeastaan kaikista tällaisista vanhemmista brittidekkareista, joten ostin tämän lisäksi myös hänen kirjansa Komisario Sloanin palapeli :)

Ensiksi lukulainaan :)

Komisario Sloan selvittää monia rikoksia ja arvoituksia. On myös tulossa isäksi. Ihan kiva luettava, suosittelen! (Luettu 3.5.2023)

Kirjan palautus.

Taidan ottaa tämän lukuun, kun Hunterin Pimeyteen on päätöksessä. Siitä on noin 100 sivua jäljellä.

Cara Hunterin Pimeyteen-kirjan jälkeen luin Ragnar Jónassonin kirjan Pimeys – teema jatkui ihan sattumalta :D – mutta sitten tartuin tähän, eilen illalla. Menossa on tosin vasta 13/254, aika yllättävällä tilanteella tämä alkoi :)

Luin tätä useampana päivänä, sillä lukuaikaa on taas ollut aivan liian vähän. Eilen sain kirjan päätökseen, ihan kelvollisen tarinan Aird oli tähän punonut. Mitenkään jännittävä tämä ei ole, siis pohjoismaisten dekkarien raa'alla tavalla, mutta juuri siksi pidän näistä vanhemmista brittidekkareista. En muista aiemmin lukeneeni Sloanista, mutta hänen pieni perheensä toi tähän mukavaa lisäväriä. Sitä paitsi, muistelen jossain kohdin sivumennen mainitun, että hänen vaimonsakin oli ollut – ennen naimisiinmenoa, luonnollisesti .. – poliisivoimissa. Tai sitten muistan väärin :)

En ole varma, sijoittuuko tarina 1970-luvun lopulle vai aiempaan ajankohtaan. On kyllä hyvin mahdollista, että vielä tuolloin koulut olivat erikseen tytöille ja pojille (ehkä osa on nykyäänkin?) ja tasa-arvo vähän hakusessa. Poikakoulu kuulostaa hassulta, kun meillä jo peruskoulua edeltävät kansakoulut (1866 ->) olivat yhteiskouluja, ja nykyisin naiset ja miehet majoittuvat (Suomen) intissä yhteisiin tupiin (toistaiseksi vapaaehtoispohjalta). Sloan suunnittelee lapselleen tehtäviä/uraa – mutta vain siinä tapauksessa, että syntyvä lapsi on poika.

"Kaksitoista rehellistä miestä" saattaa tietenkin olla vain vanha sanonta, perustua ehkä lakitekstiin, ja juryssä on silti voinut olla naisia.

Veikkaan, että äitiyspoliklinikalla ei enää jaeta ohjeita sopivasta käyttäytymisestä tai vakavamielisen pohdiskelun tai muuttamisen välttämisestä (s. 84), jos niitä Suomessa on koskaan jaettukaan :D Aika moni pari varmaan nimenomaan muuttaa suurempaan asuntoon raskausaikana, jotkut jopa rakentavat uuden kotinsa itse ;)

Luonnontiedon opettajan Hilda Collinsin näkemys ensin pysähdytti, mutta sen jälkeen pisti ajattelemaan ;)
"Ei äkkikuolemaa kannata koskaan surra,... - - - Emmehän me salli kotieläintenkään kärsiä,..."

Nyt jo päättyneen Kirjaparihaasteen takia sitä edelleen kiinnittää huomiota kirjoissa mainittuihin toisiin kirjoihin. Tässä oli vähän yllättäenkin viittaus Aldous Huxleyn tieteisromaaniin, joka toki oli ilmestynyt jo vuonna 1932 (googlasin). Pitäisi varmaan lukea ko. klassikko..

Patologia kutsutaan tässä oikeustieteilijäksi, mutta eiköhän se varsinainen ala kuitenkin ole lääketiede. Lisäksi McCavitystä tehtiin ainakin kerran McCarty ;)

Nämä ylläolevat nyt ovat vain sivuhuomautuksia, itse tarinalle annan kahdeksan tähteä :)

Edit: Merkinnän kuva on eiliseltä, raivaustöiden lomassa kahviteltiinkin :)

Airdin kirja oli tarjolla Rantakassissa 2023 ja sieltähän se sitten napattiin :) Lukuiloa ja hyvää kesän alkua!

Tämän kirjan tulin napanneeksi Rantakassista, kiitos! Täysin uusi tuttavuus, joten mitään ennakko-odotuksia ei ole.

P. S. Kirja taisi tulla jo viime viikon puolella, mutta foorumi sattui temppuilemaan juuri silloin kun tätä olin journaloimassa ja sitten yksinkertaisesti unohdin. Pahoittelut tästä, mut kurja kumminkin on turvallisesti perillä. :)