Teos:

"Muusikko ja laulaja Anna Järvisen esikoisromaani on kirkas ja rehellinen sukellus taiteeseen, kuolemaan, kauneuteen ja haluun.

Kevät Tukholmassa, kertoja-Anna kotonaan valoisassa asunnossa, jota hänen on vaikea pitää siistinä. Ajatuksissa on monesti Suomi, maa jonka hän jätti taakseen lapsena. Puhe kääntyy usein myös toista kohti, kohti sinää jossakin tietyssä hetkessä, kohti surua.

Naisen elämäntarina peilataan esiin häkellyttävällä suoruudella, niin tiheästi että jokaisella sanalla on tavujaan suurempi paino. Järvisen pienoisromaani on haikeuden mestarillista liikettä, todesta uneen ja takaisin. Kirja on saanut ilmestyttyään ylistäviä arvioita sekä Suomessa että Ruotsissa."

Jännä pieni kirja. Kuten nimikin kertoo, unenomainen. En ehkä ollut stressaantuneena ja semiahdistuneena ihan parhaassa vireessä tätä lukemaan, vaikka nautinkin kielestä ja näin jälkikäteen olen viipyillyt ajoittain kirjan tunnelmassa. Pidän omassa hyllyssä toistaiseksi ja luen uudelleen.