Takakansi:

Kiehtova jännäri joka tunkeutuu ihmispsyyken salattuihin kerroksiin

Professori Allan Grant on murhattu. Syyllinen on ilmiselvästi Laurie Kenyon, nuori opiskelijatyttö. Hän oli ollut Grantin luona, häneltä löytyi verinen veitsi, hän tiesi Grantin kuolemasta ennen kuin kukaan muu.

Laurie itse ei muista tapahtumista mitään. Eikä se ole mikään ihme: hänen psyykensä oli lapsuuden trauman jälkeen jakautunut neljäksi eri persoonaksi. Yksi niistä, seksikäs Leona, oli jopa kirjoitellut professori Grantille intohimoisia rakkauskirjeitä.

Onko Laurie nyt langennut oman psyykensä rakentamaan ansaan vai onko joku toinen viritellyt pirullisen juonen hänen varalleen?

Tämä dekkari vei mukanaan, ja se oli sopivan viihdyttävää pääsiäislukemista. Oli mielenkiintoista seurata, onko Laurie syyllinen vai ei ja kuinka asiaa selvitettiin Laurien eri persoonien avulla. Yhtä henkilöä epäilin jo melko aikaisessa vaiheessa, mutten saanut hänen toimiaan sopimaan kriittisiin tapahtumiin. Loppuun mennessä sekin kuvio selvisi. Tykkäsin!

Tämä sopii outan Kirjapari-haasteeseen. Heti kirjan alkupuolella Sarah järjestää Laurien Petteri Kani -kirjat, mutta siitä ei käy ilmi, mitä kaikkia sarjan kirjoja tuossa on mukana. Seuraavaksi huomasin Allanin lukevan George Bernard Shawn elämäkertaa. Sitten tuli vielä vastaan kaksi hyvää vaihtoehtoa. Sarah toteaa yhdessä vaiheessa olevansa kuin Maija Poppanen, ja myöhemmin Karen ja Anne keskustelevat ja nauravat Edin puheille, sillä hän kutsuu Annea aina prinsessa Ruususeksi, koska Anne nukkuu kuin tukki. Nähtäväksi jää, osallistunko tällä kirjalla haasteeseen, sillä mainittuja kirjoja ei hyllyssäni ole.

Valitsit kirjan ensimmäisen virkkeen perusteella. Jännittäviä lukuhetkiä ja mukavaa kevään jatkoa!

Kiitos! Kirjailijan nimi on kyllä tuttu, mutta yhtään teostaan en tietääkseni ole lukenut. Vaikuttaa kiinnostavalta.

Ihan kiinnostava olikin. Vähän karsastelin sitä, että sivupersoonahäiriöstä kärsivää pidetään oletusarvoisesti henkirikoksen tekijänä, onneksi asia ei kuitenkaan kokonaisuutta tarkastellen ollut aivan niin yksioikoinen. Pidin siitä, että raakuuksilla ei mässäilty vaan ne vain mainittiin ja keskityttiin tarinan kehittelyyn ja juridiseen argumentointiin. Jälkimmäinen ei silti ollut kuivakkaa. Bicin ja Opalin suhdetta en kyennyt ymmärtämään.

Kauhu kiertää seuraavaksi Joensuun kaupunkia.