Kuvaus:
Hulvaton sukutarina sukeltaa suomalaisen nuukailuperinteen ytimeen.

Kati opetettiin jo lapsena koluamaan alelaarit ja tyytymään siihen, mitä muilta jäi. Nyt nelikymppisenä hän päättää vihdoin ottaa elämästä niskalenkin, säästää ja ostaa oman talon: hirsitorpan, jonka isoisän isä veisti yli sata vuotta sitten pakkasen kohmettamin sormin.
Riittävätkö Katin rahat unelman toteuttamiseen? Pääsisikö remonteilla, seinien kaatamisilla ja trenditapeteilla irti suvun kurjasta perinnöstä?
Määkkösen suvun tarina seuraa Suomen kansan juoksua pettuleivän perässä - kohti nyhtökauraa.
**************
Luettu 8.2.22
En ole ihan varma onko tämän tarkoitus olla humoristinen tarina, mutta minusta tämä ei ainakaan ollut ollenkaan hauska. Pikemminkin ahdistava kertomus hamstraamisesta, tarjousten perässä juoksemisesta ja kituuttamisesta.
Jotain surkuhupaista tarinassa toki on, mutta kovin outo elämänasenne päähenkilöillä mielestäni on.
Ehkä en nyt sitten vaan osannut asennoitua oikein, mutta minua tämä yletön nuukailu vain ärsytti. Kun säästäväisyys menee liiallisuuksiin, se on vastenmielinen piirre ihmisessä. Varsinkin jos pihiyteen ei ole syynä rahapula ja oikea köyhyys, vaan se on vaan luonteenpiirre.
Parasta kirjassa ovat Huuko Määkkösen elämästä kertovat luvut.

Makke ei voinut vastustaa hyvää tarjousta, joten kirja lähtee kohti Turkua.

Tämä tuli jo eilen, onpa joskus nopeaa! Suuret kiitokset kirjasta!

Ihastuin aivan täysin lähetyksen kasvispostimerkkeihin! Minulta on mennyt tyystin ohi, että tällaisia on edes julkaistu, täytyypä nuuskia, jos jostain vielä saisi.

Kaunista kevään jatkoa!

Vetävästi kirjoitettu ja paikoin samaistuttava (mikä ei aiheen käsittelytavan huomioon ottaen ole aina myönteistä mutta osuvaa kylläkin!), mutta kärsii hieman ennalta-arvattavuudesta.

Täydellisen kepeä tarina nautittavaksi jokirannassa kevätauringon paisteessa istuskellen.

Lukuiloa!

Kiitoksia toivomani kirjan lähettämisestä. Odotan innolla tämän lukemista, koska edellinen kirja tekijältä oli niin hyvä.

Minusta kirja oli hyvä ja noh ihan hauskakin. Toki ennalta arvattava, mutta menee varmaan genren piikkiin. Itseä häiritsi vaan, että isästä ja äidistä puhuttiin etunimillä melkein kokoajan.

Minua ei hamstraaminen ja tarjousten perässä juoksu häirinnyt. Olen varmaan kasvanut siihen itsekin. Lisäksi, kun oon ollut niin pitkään opiskelija ja nytkin olen niin pitää sitä kittuuttamistakin harrastaa. Mut pyrin silti ostaan kaikkea terveellistäkin, joka ei tosiaan ole halpaa. Se että itse ostaa halpaa on okei, mut toisten ostosten kommentointi ei enää olekaan ihan okei.

Kiitos LiskoMiettinen. Nyt tulikin aivan uusi ja mielenkiintoinen tarjous :) Tätä pitää ehdottomasti tarkastella lähemmin ja samalla mutustella suklaata (kiitos siitäkin). Kaunis koirakortti myös ansaitsee omat kiitoksensa :)

Minä odotin jotain kepeää ja hauskaa, mutta petyin. Päähenkilöt olivat mielestäni aika erikoista porukkaa, mutta ei välttämättä hyvällä tavalla. Tarina oli aika arvattava, mutta siltikin lopputulos oli pettymys.

Mukavia lukuhetkiä!