WSOY:

"Kirkkaasti soiva romaani sukupolvien ketjussa kulkevista traumoista

Syntyvä lapsi on ihme, mutta mitä tapahtuu, kun vaikea synnytys herättää äidin ruumiissa muistoja, jotka ovatkin ehkä jonkun toisen. Miten rakentaa lapsiperheen arkea Pariisissa, kun ruumis ja mieli ovat vasta toipumassa tapahtuneesta? Voivatko muistot todella siirtyä sukupolvelta toiselle ilman sanoja?

Kira Poutasen romaanin näyttämönä on rakkauden ja kapinallisten pääkaupunki Pariisi, joka kantaa itsekin traumamuistoja sydämessään. Surun kartta käsittelee ulkosuomalaisuutta ja juurettomuutta, se kuljettaa lukijan päähenkilön kanssa kartan poikki pimeästä takaisin valoon ja herättää miettimään suvun ja muistojen merkitystä."

Huh, tämän lukeminen on suorastaan kehollinen kokemus. Jo aihepiiri kiinnostaa minua: synnytystrauma, äitiys, Pariisi, terapia, taakkasiirtymät... mutta oman hienon lisänsä tuo Poutasen kuulas, kirkas kieli. Kirjassa on tuoreuden tuntua ja koskettavuutta, ja olisin ahmaissut sen yhdellä kertaa, ellei välillä olisi ollut pakko nukkua. Lämmin suositus! Tämä kappale tosin jää omaan PC-hyllyyni, sillä tästä löytyy teemoja kirjallisuusterapiaryhmiin.