WSOY:

"Hätätila vai jokamiehenoikeus irtiottoon?

Eläytyvänä ja leikkisänä rytmin taitajana tunnetun Anja Erämajan kokoelmassa liikutaan lajien ja tunnelmien rajoilla, metsän peitossa, muistojen ja minuuksien koeteltavana.

”Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan,jos minä jossain olen vilpitön niinmustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy,se on sininen ja pyöreä.”

Rinne sinisenään, sinne. Koko kansan lääkekaappi, kyykkyvitamiinit. Näkö paranee, muisti herää. Se vaan että korpi kutoo polkunsa umpeen, ilmansuunnat katoavat ja akku hiipuu. Siinäpä vasta tragedia.Erään marjareissun kuvaus, tosiasioiden hienovarainen esittely: et ole yksin. Joku koputtaa."

Aivan mahtavaa Erämajaa taas. Vyörytystä, assosiaatioita, iskevyyttä, koskettavuutta – ja erämajamaista huumoria. Tykkään, oi tykkään!