On heinäkuu vuonna 1951. Kaksitoistavuotias Inge lähtee äidin kanssa matkalle Haminan taakse tapaamaan äidin isää. Mukanaan äidillä on papereita, joihin hän haluaa papan allekirjoituksen. Kesäiseen viikkoon kuuluu uusi uimapuku ja sitruunasoodaa, uimista ja leikkiä hiekkarannalla mutta myös asioita, joita on pidetty piilossa. Viikko on merkityksellinen jokaiselle – niin Inge, pappa kuin äitikin kertovat tärkeästä tapaamisestaan Salpalinjan lähellä. Inge muistelee matkaa vielä vuosikymmenten päästä pohtiessaan elämänsä ratkaisuja. Mitä matka merkitsi? Miksi katkeruus, häpeä ja suru painavat häntä niin paljon?

Salpalinja on vahva tarina muurista, jolle perhe suojautuu häpeältä mutta rajaa samalla ilon ulkopuolelleen. Romaani saa voimansa toistosta, tapahtumien taitavasta ristiinvalotuksesta, kirkkaasta kerronnasta ja elävästä ajankuvasta. Rivien välit hengittävät, antavat tilaa täyttää aukot. Ihoa jää hiertämään ohut kerros suiston hiekkaa.

Atena 2009

– Loimaan pääkirjaston poistokirja

Kirjan kansikuva on synkkä ja suorastaan uhkaavan oloinen, mutta sen ei pidä antaa häiritä. Salpalinja ja ylipäätään sota-aihe on tarinassa vain pienessä sivuroolissa, päätarina kertoo heinäkuisesta lomaviikosta 1950-luvulla. Ajankuva on mielenkiintoinen ja pidin kirjan rakenteesta – suoranaista toistoa oli oikeastaan vähän, vaikka samat tilanteet käytiin läpi eri henkilöiden kautta. Joka kerralla asiasta avautui lisää puolia. Kirjan toinen osa kertoo kuuttakymppiä lähestyvästä Ingestä, Helmin kuopuksesta. Se jäi minusta jokseenkin irralleen.

Ainoa, mikä kirjassa ärsytti, oli häijy, itsekeskeinen, katkera ja ahne Helmi, jolle jopa oman 12-vuotiaan tyttären auttaminen oli häiriöksi, pois hänen omasta ajastaan. Helmiltä ei liiennyt ymmärtämystä sille, miksi asiat olivat aikoinaan menneet niin kuin olivat. Olisi antanut vanhojen asioiden ja isänsä (perinnön) jo olla!

Kirjailijan esittely kustantajan sivuilla:

LKT Paula Hahtola (s. 1937) on työskennellyt Tampereen yliopistollisen sairaalan lääkärinä. Eläkkeelle siirryttyään hän on harrastanut kirjoittamista ja kirjoittamisen opiskelua Oriveden Opiston kesäkursseilla ja Viita-akatemiassa. Hahtolan esikoisromaani Salpalinja voitti Atenan ja Parnasson Suuren proosakilpailun.

* * * * *
Hahtola oli näköjään 72-vuotias esikoiskirjan ilmestyessä, vau!

Kappas, minullahan on hänen toinen kirjansa Aita TBR-hyllyssäni :O

* * * * *
Edit 6.12.2022: Tämä on BC-joulukalenterin kuudennen luukun kirja ja se arvotaan siis illalla. Sitaatti on kirjan II osasta.
"He tulisivat jouluksi kotiin. Maria saisi Eeva-lehden vuosikerran niin kuin ennenkin. Harri oli aina pitänyt käsin kudotuista kuviollisista sormikkaista. Ostaisin ne torilta tai lahjakaupasta. Kaislikossa suhisee olisi Kastehelmille, hän kun osasi nyt lukea. Kaikki oli hiukan jännittävää. Itselleni graavaisin lohta ja tekisin lasimestarinsillin, varaisin perunat, riisit ja rusinat, ruisleivän ja voin, vain näistä minä pidin jouluna ja keskioluesta. En osannut tehdä hyvää perunalaatikkoa. Äiti olisi syönyt livekalaa vaikka miten paljon."

Kuudennen joulukalenteriluukun Salpalinja postittuu huomenaamulla arvonnan voittajalle. Hyvää joulun odotusta!



Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2022/joulukuu -haasteeseen (perhe).

Tämä näyttää oikein mielenkiintoiselta kirjalta, kiitos Tarya.

Eipä tämä tosiaan ollutkaan kirja sota-ajoista, vaikka nimestä ja kansikuvasta sellaisen johtopäätöksen helposti vetää. Siitä huolimatta kertomus on melko ankea, keskiössä on sukupolvien yli jatkuva puhumattomuus. (Ehkäpä mukava vävypoika Harri saa sen katkeamaan..) Ajankuvaus sitruunajuomineen ja neulottuine uimapukuineen oli mainiota, siitä pidin. Helmi taas kaikessa itsekeskeisyydessään niin ärsyttävä hahmo, ettei toista ole tullut kirjoissa vastaan lähiaikoina. Eikä onneksi elävässä elämässäkään! Kovin toden tuntuista kyllä oli hänen katkeruutensa ja juonittelunsa perinnön saamiseksi. No, ahneen palkka on p...a tässäkin kirjassa.

Katsoin että parikin kappaletta tätä kirjaa on käväissyt Turun bookcrossareilla, mutta ehkäpä vien tämän silti tarjolle seuraavaan miittiin.

** Edit: kirjalle ei löytynyt ottajaa miitissä, joten se vapautuu lähiaikoina johonkin vaihtohyllyyn.

Onnea, olet löytänyt kiertävän kirjan. Vapautin sen sinulle, joten voit lukea ja halutessasi pitää sen itselläsi, tai vaikkapa vapauttaa edelleen. Olisi mukavaa kuulla mitä kirjalle tapahtui; voit kertoa sen vaiheista anonyymilla merkinnällä, ellet halua rekisteröityä bookcrossing.comiin.