Siltala:

"Hautajaispäivän aamuna viisitoistavuotias Helena pukeutuu punaiseen mekkoon ja katsoo itseään peilistä. Äiti on kuollut, isä odottaa mustiin pukeutuneena pihalla. Helena ajattelee kulmakarvoja, tissejä ja poikaystäväänsä Johannesta. Ettei tarvitsisi ajatella äitiä, eikä varsinkaan omaa surua, omia syyllisyydentunteita.

Romaanissaan Tämän naisen elämä Helmi Kekkonen seuraa tarkalla, oivaltavalla ja lempeällä katseella Helenan matkaa teini-ikäisestä aikuiseksi. Miten äidin mielenterveysongelmien varjostama lapsuus vaikuttaa naiseksi kasvamiseen, opintoihin, työelämässä selviämiseen ja ihmissuhteisiin? Onko mahdollista vain unohtaa, elää syvälle haudatun syyllisyyden kanssa ja toivoa, etteivät lapsuuden muistot koskaan saavuta nykypäivää?

Tämän naisen elämä on vaikuttava taidonnäyte, poikkeuksellisen kiehtovasti ajassa liikkuva romaani, joka jättää lukijaansa lähtemättömän muistijäljen."

Kekkonen on vakiinnuttamassa paikkansa mun pakko lukea -kirjailijoiden listalla. Tämäkin oli taas niin kaunista, niin koskettavaa, niin syvää, että lukiessa pakahdutti. Olin aikeissa lukea tätä eilen illalla vain hetken ennen nukahtamista, mutta tarina imaisi mukaansa niin, että luin kirjan loppuun saman tien (ja valvoin taas ihan liian myöhään). Tämän naisen elämä on erinomainen myös kuvauksena ylisukupolvisesta taakasta ja mielenterveysongelmien periytymisestä. PC-hyllyyn.