Takakannesta: Ketäpä sellainen tapaus kiinnostaisi, että vilkkaan pyörätien kupeessa makaa joku rappioalkoholisti – vaikka tämä makaisi siinä tuntikausia. Vasta sitten kutsutaan poliisi, ja vasta sitten selviää, että mies on kuollut. Poliisit ovat nähneet aivan liian monta vastaavaa tapausta, eikä sekään heitä kummastuta, että mies saa pian kohtalotoverin. Ovatko uhrit vain uusia satunnaislukuja viinakuolemien tilastoihin? Komisario Koskinen on pian hyytävän varma asiastaan: joku on ryhtynyt ottamaan Hervannan rappioalkoholisteja hengiltä. Ja rikostutkijat voivat vain kysellä itseltään, kuka sellaista tekisi.

Kirja matkaa seuraavaksi Teetä ja dekkari-arvonnan voittajalle. Onneksi olkoon ja jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos paljon! Nämä Jokisen dekkarit ovat oikein viihdyttäviä.

Ilmoitin saadessani kirjan, että Jokisen kirjat ovat viihdyttäviä. Ovat ne sitäkin, mutta tämä oli teemoiltaan hyvin ahdistavaa luettavaa.
Päällimmäinen ajatus oli, että pitäisi muistaa että ne spurgutkin on jonkun lapsia, vaimoja, miehiä, sisaruksia ja harvemmin
-jos koskaan, rappioalkoholismi on valintakysymys.
Siitä pidänkin eniten Jokisen dekkareissa, että näissä on ajateltu aina niitä seikkoja, mitkä ajavat ihmisen rikoksiin ja tietynlaiseen elämään. Kaikki ei ole niin yksiselitteistä.
Sen verran rankkaa kamaa tämä oli, että oli pakko ottaa lukemiseen tavallista enemmän taukoja.

Helmet-lukuhaaste: Kirjailijan nimessä on luontosana.

Varattu He_Rille.

He_Ri toivoi hyllystäni Jokisen kirjoja, joten tämä lähtee pakettiin ja matkaan.
Jänniä lukuhetkiä!

Kiitos! Olipas tällä kirjalla muuten hauska id: numerot menivät ihan järjestyksessä.