Kehuttu Stroutin kirja tarttui mukaani kesälomareissun varrelta Hyrynsalmen kirjaston poistoista.

Kovakantinen kirja, Otava 2001, 366 sivua. Englanninkielinen alkuteos Amy and Isabelle.

Kustantajan kuvaus:

”Kuinka tästä elämästä oikein selviää?

Suomalaislukijat hurmanneen Elizabeth Stroutin runsas romaani sieltä, mistä kaikki oikeastaan alkoi, pikkukaupungista, jossa kuka tahansa voi tulla sysätyksi syrjään.

Pikkukaupunki, jossa elämänvalhe kukoistaa, on Pulitzer-palkitun Elizabeth Stroutin tuotannon punainen lanka. Aivan ensimmäinen pikkukaupungin tyttö, ennen Lucy Bartonia ja Olive Kitteridgeä, oli Amy Goodrow. Vai oliko se sittenkin hänen äitinsä, Isabelle? Mehevässä esikoisromaanissaan Strout kertoo Amyn ja Isabellen yhteen kesäpäivään huipentuvan tarinan, jonka lukemisen jälkeen on pakko katsoa peiliin. Elänkö elämääni oikein?”

En ole pitkään aikaan lukenut tällaista kerronnaltaan hitaampaa amerikkalaista romaania. Tarinan alku tuntui jopa hieman puuduttavalta. Henkilöhahmojen kohtaloista alkoi kuitenkin kuoriutua monipuolisempia elementtejä kirjan loppua kohti. Kerronnasta tuli koskettavampaa ja tunnelmasta vangitsevampaa. Kirja tarjosi paljon havaintoja äiti-tytär-suhteen kompleksisuudesta. Myös teini-ikäisyyden iloja ja suruja tarina tavoitti.

Toivekirja Outalle Sastamalan miitissä, ole hyvä. Kiitokset kutsusta, mukava nähdä pitkästä aikaa!

Kiitos toiveeni täyttämisestä!
Stroutista on tullut yksi lempikirjailijoistani.

Stroutilla on kyky luoda kertomus sellaiseksi, että se tuntuu täysin aidolta.
Kirjassa tavoitettiin hyvin pikkukaupungin tunnelma ja erilaiset jännitteet ihmisten välillä.
Pidin myös siitä miten Strout kuvailee mm. ilta-auringon valoa. Omassa elämässä kiinnitän paljon huomiota tälläisiin visuaalisiin asioihin ja tunnelmiin ja ne herättävät usein muistoja joistakin hetkistä ja tapahtumista.

Yksi kirjan teemoista on ystävyys, joten liitän kirjan bc-foorumin Ukraina- haasteeseen.
Ukraina <3

Helmet-lukuhaaste: Kirjan kansi on punainen.

Toivekirja pakettiin ja postiin.
Lukuiloa!

Kiitos toivelistakirjasta!!! Luulenpa, että luvassa on hieno tarina, sujuvaa tekstiä ja ajatuksia herättäviä pohdintoja.

Tätä tarinaa olisin lukenut vielä vaikka kuinka paljon pidempäänkin. Strout kuvaa todella taidokkaasti ihmisiä ja ihmissuhteita. Esim. tämä lause kertoo jotain oikein oivaltavaa ihmismielestä: "Viha jota Amy tunsi Robertsonia kohtaan oli niin puhdas että se tuntui melkein helpotukselta, ikään kuin hän olisi jo vuosia vihannut jotakuta, joka muistutti Robertsonia." (s. 39-40)

Osallistun minäkin tällä kirjalla foorumin Ukraina-haasteeseen. <3Ukraina

Keskusaukiolla kahviautomaatin vieressä. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!

Bongasin kirjan odottelemassa uutta lukijaa kahviautomaatin vierestä. Jätin vielä toistaiseksi paikoilleen :)