Englanninkielinen alkuteos on ilmestynyt nimillä The House at Riverton ja The Shifting Fog
Suomentanut Helinä Kangas

Takakannesta:
"PALUU RIVERTONIIN on lukuromaani, joka pyyhkäisee lukijan mukaansa 1920-luvun englantilaiseen kartanomaisemaan ja 1990-luvun Lontooseen. Se on tarina rakkaudesta, joka ajaa ihmiset käsittämättämiin tekoihin: tarina murhasta, valheista ja salaisuuksista.
Kesällä 1924 Rivertonin kartanossa valmistaudutaan häikäiseviin seurapiirijuhliin ja jännittynyt odotus täyttää tienoon. Tunnelma muuttaa hetkessä, kun taloon tuodaan kammottava uutinen: nuori runoilija Robbie Hunter on riistänyt henkensä kartanon mailla.
Talvella 1999 Rivertonin kartanon entinen palvelijatar, nyt 98-vuotias Grace Bradley saa vieraakseen nuoren ohjaajan, joka haluaa tehdä elokuvan Hunterin tapauksesta. Mennyt aika ja sen salaisuudet palaavat Gracen mieleen, ja hän joutuu läpikäymään kaiken tapahtuneen uudestaan. Pystyykö Grace yhä säilyttämään synkän salaisuuden, jota hän on kantanut kymmeniä vuosia?"

Olen jo pidempään harkinnut näiden Kate Mortonin kirjojen (tiiliskivien) lukemista, mutta hieman järjestelmällisyyteen taipuvaisena ihmisenä en ole voinut lukea, kun ei ole ollut tätä ensimmäistä kirjaa. No nyt on, itse asiassa kaksikin kappaletta.
Niin, tykkäsin tästä tarinasta, mutta en niin kovin kirjoittajan tyylistä. Kovin paljon sanoja, lauseita, sivuja ja alusta menee monta kymmentä (sataa) sivua, ennen kuin pääsee selville, mikä tämä juttu oikeasti onkaan.
Eli jos en olisi näin periksiantamaton luonne, niin kirja varmaan olisi jäänyt kesken. En myöskään osaa lukea hyppien lauseiden/kappaleiden/sivujen yli, joten luettu on.
Kuten sanoin, pidin tarinasta, mutta saman olisi varmaan voinut kertoa lyhyemmästikin.

Kiitos kirjasta ja kivasta kahvihetkestä (juttutuokiosta ennenkaikkea).

Täytyy tunnustaa, että oli harvinaisen vaikea päästä juoneen kiinni.
Loppupuolella kirja alkoi olla oikeasti kiinnostava, olen iloinen että sitkeästi jatkoin sinne asti.
Kiitoksia, Tmarju, taas minulle täysin uusi kirjailija.

Täytyy tunnustaa, että oli harvinaisen vaikea päästä juoneen kiinni.
Loppupuolella kirja alkoi olla oikeasti kiinnostava, olen iloinen että sitkeästi jatkoin sinne asti.
Kiitoksia, Tmarju, taas minulle täysin uusi kirjailija.

Ihania lukuhetkiä!