"Tutkija Samuel Merenlahti metsästää hirviötä, joka on 1920-luvulta alkaen syönyt ihmisiä Helsingin öisillä kaduilla. Hänen veljensä Olavi kloonaa kuolleen poikansa Kiinassa, kun taas toinen veli, eläkkeelle jäävä pappi Juhani, suree kadonnutta uskoaan. Muistinsa menettänyt Maija ja varis etsivät salaperäistä Yön kissaa selvittääkseen, miksi tämä on lopettanut työnsä. Haagalainen perheenisä saunoo karhun kanssa, joka kertoo, miksi elämän rajallisuus on hyvä asia.

Maagisen realismin parhaassa hengessä kukkiva romaani yllättää ja jää mieleen kummittelemaan." (takakansi)

Enostone 2021. Kovakantinen, 154 s.
Kirja on kaksoiskappale, jonka lähetän kuriirin matkassa uudelle lukijalle. Luen itse sen toisen kappaleen, joka jää hyllyyni toistaiseksi.

Tällaisen otuksen nappasit Virkkeen mitalla -virtuaalipussista. Lukuiloa!

Vau, mikä nappaus! Tämä vaikuttaa aivan huikealta, kiitos!

No nyt oli viehko kirja! Pakko ostaa jostakin itselleni tämä hyllyyn, sen verran vaikuttava kokemus oli. Aion lukea uudestaan, ehkä jopa heti, sillä niin moni seikka tässä jäi mieltä kutkuttelemaan. Kuvitus on myös hieno. Olen vähän sanaton vielä.

EDIT: Tilasin tämän nyt itselleni, jotta voin antaa BC-kirjan eteenpäin. Luin tätä alkuun iltaisin pätkän kerrallaan, kuin yksittäisiä iltasatuja, kunnes kokonaisuus alkoi saada hahmoa. Se ei tosin ole aivan selväpiirteinen vieläkään, vaikka luin jo kirjan, mutta toisin kuin monissa teoksissa, jossa vastauksitta - tai ehkä jopa kysymyksittä - jääminen tuottaa tyhjän olon, tämä sai haluamaan perehtyä arvoitukseen heti uudestaan. En muista, että olisin koskaan halunnut alkaa lukea kirjaa välittömästi uudestaan, jonkin ajan kuluttua kylläkin. Pidin siitä, ettei teos liikaa selittele, antaa vaan kartan. Liialla filosofisuudella tätä minusta ei kannata myydä, koska teoksen voi lukea niin monin tavoin. Tietty jos pohdiskelu ei yhtään innosta, onhan se hyvä varoitus. Tiivistelmä: tykkäsin!

Miittiin tarjolle.

Nyt oli niin hyvä (yhden lauseen mittainen) myyntipuhe, että pakkohan kirja oli napata mukaan! Vielä kun olisi enemmän aikaa lukea...