"Hauska ja riipaiseva tarina vastuusta, rakkaudesta ja eräästä automatkasta

Tuula Kervinen on työvoimatoimiston virkailija, joka ei paljoa vaadi. Kunhan aviomies edes joskus hellittäisi lauantairutiineistaan ja aikuistuva poika muistaisi kemikaalien vaarat. Aleksi on Tuulan asiakas, joka haluaa eroon työkokeilusta hotellin saunaosaston selänpesijänä. Elina on 17-vuotias, raskaana eikä tiedä mitä haluaa. Yhdessä kolmikon on selvittävä koettelemuksesta, jonka jälkeen kukaan ei ole entisellään." (Otavan sivulta)

Otava 2017. 270 s.

Tämä on ensimmäinen lukemani Laura Lehtolan kirja, mutta ei varmasti jää viimeiseksi. Aivan mainio teos, en muista, koska olen nauranut kirjaa lukiessa näin paljon, mutta teksti koskettelee myös paljon vakavaa huumorin keinoin. Tapahtumat kerrotaan kolmen henkilön suulla: Tuulan, keski-ikäisen bakteerikammoisen työvoimavirkailijan. Aleksin, Tuulan parikymppisen asiakkaan, joka on jättänyt kaikki opiskelupaikkansa ja työkokeilunsa lyhyen ajan jälkeen. Elinan, lukiolaisen, joka huomaa yllättäen odottavansa vauvaa Aleksille. Kolmikko päätyy hulvattomaan automatkaan, jota kukaan ei halua ja joka loppuu yllättävästi.

Kirjassa mainitaan kolmoset.

Hyväntuulista lukuiloa maaliskuun kirja-arvonnan voittajalle!

Kiitoksia kirjasta. Toivottavasti jossain välissä aikaa lukea tämä. Nyt olen aika kiireinen, kun oon taas töissä.

Pidin kirjasta ja tosiaan kyllä nauratti ihan ääneen jotkut kirjan jutuista. Vaikka kirjassa oli kyllä ihan vakaviakin aiheita, niin pidin silti tätä enemmän huumoriin taipuvaisena.

Pitääpä katsoa mitä muuta kirjailija on kirjoittanut. Ja kiitoksia vielä tästä kirjasta. Oli kyllä mainio.

Vien kirjan miittiin tarjolle. Jos kirja ei lähde miitistä eteenpäin vien vaihtohyllyyn.

Kiitos kirjasta ja miitistä LiskoMiettinen!
Kirjailija on minullekin uusi tuttavuus, mutta takakannen teksti: "Hauska, viisas ja riipaiseva romaani vastuunotosta, rakkaudesta ja eräästä automatkasta" antaa mukavia lupauksia!

Olihan aika hassu kirja tämä, välillä uskottavuus koetteilla, mutta ei kai kirjaa ole tarkoitettukaan kovin vakavasti otettavaksi. Vaimona, äitinä ja mummina tunnistin kyllä tuttuja tilanteita ja ominaisuuksia yhden päähenkilön kohdalla, muutaman kerran nauraa hörähdinkin!
Kirjan loppu oli myös aika mainio. Elikkä ihan kivaa 😂 välipalalukemista, jos haluaa hieman rentoutua eikä ole varsin tosikko.
PS. Lapsen odottaminen on kyllä vakava asia, mutta voi siitäkin saada irti huumoria!

"Takapenkki" matkaa Turkuun minimiittiimme. Toivottavasti se löytää uusia lukijoita vakimiitissä!
Lukuiloa!

Kirja lähti mukaani minimiitistä. Muistelin epämääräisesti että olisin lukenut tämän aiemmin ja nyt tunnistinkin tarinan. Tarjolla siis vakimiitissä ensi viikolla.

Kiitos eijukka, oli kiva tavata pitkästä aikaa.

Olen rekannut Takapenkistä yhden kappaleen ja vapauttanut sen lukematta, kun ajattelin, ettei Lehtola kirjailijana ja tämäntyyppinen tarina oikein ole minun juttujani. Sittemmin silmiini osui kirja-arvioita tästä ja kirja alkoikin kiinnostaa. Niinpä nappasin tämän tänään Tiirikkalan-miitistä :D Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Otin Takapenkin lukuun, vaikka kesken on muitakin kirjoja. Paha tapa, mutta haluan lukea fiiliksen mukaan, välillä (pehmo)dekkareita ja välillä jotain hauskempaa, samana päivänä siis, eikä isokokoisia ja painavia kirjoja viitsi kuljetella mukana reissussa, joten siksi kesken on muiden kirjojen ohella yleensä ainakin yksi pokkari ;)

Menossa on 180/270 ja olen tykännyt tästä. Takakannessa mainittua kaappausdraamaa vielä odottelen :D

Merkinnän kuva on Antilta (Forssasta), käväisin tänään asiointireissun päätteeksi siellä kahvilla ja ostamassa sämpylöitä. Takapenkin otin lähtiessä mukaani – varmuuden vuoksi, ettei mene kahvilla istuminen vain puhelimen pläräämiseksi :D

Olihan melkoinen kertomus! Huumoria riitti, vaikka usein sitä ei toinen osapuoli ymmärtänytkään. Impulsiivinen Asse ei ehtinyt tempauksiaan miettiä ja entistä pahempaan pulaanhan sitä silloin joutuu. Kaikesta mahdollisesta liikaa huolehtivan Tuulan pohdinnat olivat paikoin hulvattomia :D

Kovin kärkkäästi tässä sitä lastensuojeluilmoitusta neuvolassa tehtiin eikä siinä mitään, kyllä tuki nuorelle perheelle tarpeen varmasti olikin, tukiverkkojakaan heillä ei ollut. Eltsu ehti synnyttää lapsensa ennen kuin maailmalla huitelevat vanhemmat edes kuulivat raskaudesta, ja vaikka Asse fiksu nuorimies olikin, isäksi kuitenkin nuori sekä ajattelematon, kuten nähtiin :)

Niin siis se viranomaisten huoli syntyvästä lapsesta toi heti mieleen Vilja-Eerikan, 8 v., ja Milon, 4 v. Lasten aiemmat vammat, monet lastensuojeluilmoitukset ja tilapäiset huostaanotot eivät kertoneet viranomaisille perheiden tilanteesta tarpeeksi vaan huoltajien annettiin lopulta kiduttaa lapset hengiltä. Kannattaisikohan lastensuojeluviranomaisten hoitaa päihde- ym. ongelmaperheet ensiksi ja käsitellä raittiit tolkun ihmiset vasta sen jälkeen?

Assen ja mummon suhde oli täynnä molemminpuolista välittämistä ja huolenpitoa, vaikka puheet välillä olivat muuta :D Mummot <3

Kuittaan tällä BC Helmet 2024 -lukuhaasteesta kohdan 5: kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi.

Lehtolan kirjan löydät Tampereen BC-konvention kirjabuffasta! Nappaa mukaan!

Metsosta tarttui mukaan, viivyttiin pari päivää teatterimatkalla Tampereella. Matkaa mukanani Turkuun