Kustantajan nettisivuilta:

"Nokkela, kepeä ja kuolemanvakava romaani nuorten naisten mutkikkaasta suhteesta maailmaan ja toisiinsa.

Yliopistossa opiskelevat Frances ja Bobbi liikkuvat erottamattomana kaksikkona Dublinin kirjallisten piirien laitamilla. Bobbi hurmaa ihmiset, Frances tekee heistä viiltäviä huomioita. Juhlissa he tutustuvat kuuluisaan valokuvaajaan Melissaan ja tämän puolisoon. Tuttavuus syvenee neliödraamaksi, jonka seuraukset uhkaavat Francesin koko elämän perustaa.­

Palkittu irlantilaisromaani tavoittaa kivuliaan osuvasti lahjakkaiden nuorten aikuisten elämänpiirin: ironisen poseerauksen, haavoittuvan vilpittömyyden, lapsuuden taakasta irti rimpuilun."

Otava, 2019.

Olisin halunnut pitää tästä enemmän, sillä saman kirjailijan Normaaleja ihmisiä sai minut kiinnostumaan tästä kirjailijasta. Tämä nuorten naisten itsen etsintä ja sekoilevan poukkoileva neliödraama ei kuitenkaan ollut minun juttuni, loputon suhteiden setvintä alkoi puuduttaa. En löytänyt samastumispintaa näihin ihmisiin edes muistelemalla omaa ikävaihettani 20-30v. Tavoitan kuitenkin syyn siihen, miksi kirja on saanut näkyvyyttä - jonkinlainen nykyisen ajan kuva näissä pitkittynyttä nuoruuttaan elävissä, identiteettiään hakevissa henkilöhahmoissa on.

Matkustan ympäri maailmaa -haasteessa olisi luonnollisinta valita kirja edustamaan Irlantia, mutta koska se maa on jo käytetty, valitsen maaksi Unkarin. Budapest mainitaan kirjassa matkakohteena vain lyhyesti, kun kerrotaan Francesin ja Bobbin sinne tekemästä matkasta. Olen itse käynyt Unkarissa kolme kertaa, Budapestissa olen vieraillut kahdesti ja kerran olin harrastusporukan kanssa ystävyyskaupunkimatkalla Miscolcissa. Unkarin matkoista on kulunut niin paljon aikaa, että voisinpa käydä siellä uudelleenkin - moni asia on varmaan muuttunut.

Pamina lupasi kuriroida muutaman kirjan outa1977:lle loppuviikon BC-tapaamiseen, tämä oli yksi kirjoista. Lukuiloa!

Kiitos paljon toiveeni täyttämisestä lukutuoli!
Kiitos myös suklaasta ja Paminalle kirjan tuomisesta miittiin!

Tämän kirjan lukemisesta tuli pitkälti vaivaantunut olo. En saanut tästä irti paljoakaan, vaikka olihan tässä muutama hyvä oivallus. Kerronta oli jotenkin hajanaista ja osa asioista ei liittynyt millään tavalla toisiinsa. Tekstin sävy oli vaihtelevaa, välillä tosi lapsenomaista ja välillä mukaan koetettiin ujuttaa "pohdiskelevaa" tekstiä mm. politiikasta. Jotenkin kaiken kaikkiaan kirja vaikutti aika epäkypsältä. Koin samoin kuin lukutuoli, eli tuskin olisin nuorempakaan tästä kirjasta enemmän pitänyt tai/ja saanut jotain tärkeää itselleni.

Kirjassa vilahteli tuttuja paikkoja Dublinista. Aloin ikävöidä Irlantiin.

Aion varmaan kuitenkin kokeilla kehujen vuoksi lukea kirjailijan "Normaaleja ihmisiä."
Joskus on hyvä antaa kirjailijalle uusi mahdollisuus.

Toivekirja vapautuu Pizzeria Lucan pikkujoulumiitissä.

Hyvää joulunaikaa ja lukuiloa!

Kiitos toivelistakirjasta!

En minäkään sitten jaksanut kiinnostua tästä kirjasta enkä sen henkilöistä. Kaipaan vetävämpää juonta enkä tällaista arkista haahuilua.

Alkoi kiinnostaa joten otin mukaan