Kuvaus:
Tavara ei ole pelkkää materiaa. Luomme tunnesiteitä tavaroihimme, emmekä edes aina huomaa sitä. Kirjailija Laura Honkasalo on keräillyt aarteita lapsesta asti, kunnes hän alkoi miettiä, miten paljon tavarat sitovat. Kohdatessaan vinttiin arkistoidun käytetyn raskaustestin Honkasalo päätti tehdä tavarasuhteelleen jotain. Auttaisiko Konmari tai kuolinsiivous, vai löytyisikö avain onneen minimalismista? Voiko kirppiskuumeesta parantua? Onko kirjojen keräilyssä järkeä, kun asuintila maksaa maltaita? Tarvitaanko muisteluun todella oma muistokirstu?
Kaapeista kaivettujen tavaroiden läpikäyminen pakottaa kohtaamaan oman menneisyyden ja turvattomuuden tunteen. Kuinka paljon on tarpeeksi?
************
Luettu 10.10.20
Oikein mukavasti kirjoitettu kirja, joka pisti ajattelemaan omaa suhdettaan tavaroihin ja kuluttamiseen. Hyvin pitkälti olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä lähes kaikesta.
**************
Lähtee ruzenalle lähiaikoina.

Kiitos "heppauksesta" ruzena!

Kiitos kirjasta ja teemaan sopivasta kortista :D
Kuva se vaan käänsi taas kyljen.

***
"Onko kirjojen keräilyssä järkeä, kun asuintila maksaa maltaita?" Häh? Minun 2000 kirjaani vievät lattiapintaa alle yhden neliön: kolme metrin levyistä ja 30 sentin syvyistä kattoon ulottuvaa Lundiaa, kirjoja kahdessa rivissä. Tai siis veisivät, jos luottaisin siihen että lattia kestää 2000 kirjaa neliöllä. Oikeasti kirjoja on hyllyssä vain yhdessä rivissä ja loput aakkoslaatikoissa varastossa.

Odotin kirjalta saarnaa ja maritus- ja kuolinsiivousopetusta. Eikä mitä! Tämä tavara, tämä kirja, oli oikea ystävä, sen kanssa ihan tunsin keskustelevani, ja se synnytti paljon muistumia ja mielikuvia. Hakaniemen hallin paperikauppa ja sen ihanat postikortit, aah!

Toki tavaraa on. Ja niin monta kertaa olen muuttanut, että tiedän että tavaraa on liikaa, ja kaikki tavarat kun on käynyt läpi niin siinä joutui käymään läpi suunnilleen oman elämänsä. Entä sitten? En ole koskaan ollut shoppailija, muoti ja vaatteet ei kiinnosta (sen näkee jo kaukaa), ja jos kirjoja hamstraan niin sittenhän hamstraan (mielestäni vain tuen kirjailijoita ja kääntäjiä). Muutoin olen samaa mieltä kuin Le Corbusier: koti on kone jossa asutaan. Funktionaalista sen olla pitää. Varsinkin nyt yksiössä. Kirja pelasti loppuelämäni.

-ruzena

18.12.2022: Henki tuli kaapista ja lähti kulkemaan.

Kiitokset kirjatarjouksista, ruzena!

Kirja laittaa ajattelemaan kulutusta ja saa myös muistelemaan. Luinkin tätä ajan kanssa. Kiitokset kierrättäjille. Kaapin henki on toivotettu tervetulleeksi seuraavaan kotiin.

Kaapin henki kulkee taas.

Saapui postilla toiveena kolmen muun kirjan kanssa. Kiitos erpax!