"Vanhan kyläsuutarin kasvattitytär Aili lähtee aikuiseksi ehdittyään läheiseen kaupunkiin vanhempiaan etsimään. Suorasukainen Aili pääsee siellä tuttavansa avulla erääseen tohtoriperheeseen rouvan apulaiseksi ja seuralaiseksi. Vilpittömällä ja herttaisella esintymisellään Aili pian valloittaa koko perheen suosion. Eräiden seikkojen nojalla hän epäilee täydellä syyllä tohtoria isäkseen. Rouvan veli, kaikkien kaupungin tyttöjen tavoittelema nuori arkkitehti alkaa kiinnostua tytöstä, ja tämän valloittava olemus saa hänet syttymään..." (takakannesta)

Uusi Kirjakerho 1979. Kovakantinen, 186 s. Ensimmäinen julkaisu 1958.
Kirja löytyi kirjaston vaihtohyllystä.

Jostain syystä en ole sattunut lukemaan yhtään Aino Räsäsen kirjaa ennen tätä Tuulenpesää. Siksi en tiedä, miten tyypillinen se on, mutta minusta se on kepeä ja perisuomalainen tuhkimotarina, jossa sankari on reipas ja sanavalmis ja köyhän lapsuuden jälkeen pääsee parempiin oloihin ja löytää prinssinsä.

Ailin äiti synnyttää hänet aviottomana ja jättää kyläsuutarin perheeseen kasvatiksi. Kenellekään hän ei kerro, kuka tytön isä on, ja sekös ihmisiä kiinnostaa. 18-vuotiaana Aili päättää jättää puheet ja pilkan taakseen ja lähtee kaupunkiin työhön ja ennen kaikkea etsimään isäänsä. Hän uskoo vakaasti, että hänen työnantajansa on hänen etsimänsä henkilö, mutta sitä ei sovi tietenkään paljastaa herra tohtorille tai hänen sairaalloiselle vaimolleen.

Kirja pääsee miitissä seuraavalle lukijalle, joka valitsi sen Rantakassista. Rattoisaa lukuhetkeä!

Kiitos Rantakassi-kirjasta ja tämän päivän Riksu-miitistä! Kyllä nämä kirjan ensimmäisen sivun tai lauseen perusteella tehdyt valinnat näyttävät osuvan hyvin, tämäkin vaikuttaa ihan minun kirjaltani :) Vähän jo aloittelinkin lukemista, tosin menossa on vasta 11/186.

Luin kirjaa pätkissä raskaampilukuisten kirjojen (Anna Soudakova, Herta Müller) välissä ja tänään sain tämän loppuun. Ne viimeiset 40-50 sivua luin pihalla auringonpaisteessa :) Kyllä nämä entisaikojen chick litit pesevät nykyiset mennen tullen! Näihin voi luottaa: lopputulos on taatusti onnellinen :)

Ainoa asia, joka vähän jäi kaihertamaan, oli Ailin äiti. Hänestä annettiin huono kuva, vaikka ei hänellä niin hirveästi tainnut valinnanvaraa elämässään olla. Miten oli Jalava häntä kohdellut ja mitä kaikkea oli tapahtunut ennen viimeistä, väkivaltaista suhdetta?

Käyn huomenna kirkonkylällä ja postittelen Tuulenpesän toivelistahippakirjan kylkiäisenä, koska arvelen saajan pitävän kirjasta ;) Mukavaa syksyn jatkoa!



Osallistun kirjalla Roosa nauha 2021 -haasteeseen (kirjan kansikuvassa on vaaleanpunainen penkki/tuoli) ja sujautan pakettiin tämänvuotisen Roosan nauhan :) Lisäksi osallistun Vapautusten vuosi 2021/lokakuu -haasteeseen (kansikuvassa sormet).

Kiitos, kyllähän tämä genre kelpaa.☺️