Kuvaus:
Pohjoisnavalla vain ihmissielu on jäätäkin kylmempi
John Kåre Raaken Jää on arktinen trilleri, joka hyytää mieltä kuin ikirouta Pohjoisnapaa.
Traumaperäisen stressin piinaama entinen erikoisjoukkojen kommando Anna Aune on paennut maailmaa ja sen kauhuja Pohjoisnavalle. Hän viettää kokonaisen arktisen talven tutkijakollegansa kanssa dokumentoiden ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja.
Pyhäinpäivän iltana sysimustan taivaan valaisee yhtäkkiä lähistöltä ammuttu hätäraketti. Raketin ampujaa etsiessään Anna kollegoineen löytää arktisen jään keskeltä Kiinan valtion salaisen tukikohdan.
Tukikohdassa heitä odottaa kauhistuttava näky. Miehistö löytyy kuolleena, jokainen luonnottomaan asentoon jäätyneenä. Päälle vyöryvä myrsky katkaisee yhteydet ulkomaailmaan. Pahinta on kuitenkin se, kun Anna ymmärtää jonkun murhanneen kaikki. Ja murhaaja odottaa uusia uhreja myrskyn pimeydessä.
*********
Luettu 24.8.20
Hrrr! Kylmä tuli tätä lukiessa. Hyytävässä ja ahdistavassa ympäristössä vauhdikkaasti etenevä jännäri. Tykkäsin!

Duffelille 8.9 miitissä. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta ja miittiseurasta!

Huh huh, olipa hyytävää menoa! Kirja on kuin tehty Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa – tosin sopisi melkeinpä yhtä hyvin myös kohtaan 4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana! Etuliepeessä se sanotaan paremmin kuin itse osaisin: ”Kirjailija syöksyy suoraan toimintaan ja pitää jännityksen yllä loppuun saakka.” Hyrr!

Matkustan ympäri maailmaa -lukuhaaste: Syyria. Lapsena olen käynyt pariin otteeseen Damaskoksessa. Kauheasti en muuta muista kuin basaarin ja suurkaupungin liikenteen ja rötisköisen näköiset asuinalueet, joita näkyi rinteillä kaupungin laitamilla. Ja muistan myös hajun, joka tunki nenään heti kun ylitimme autolla Israelin ja Syyrian välisen rajan. Maaseudulla ilmeisesti käytettiin lämmitykseen jotain, jonka polttamisesta tuli sellainen arabimaille ominainen haju. Vieläkin voin tuntea sen nenässäni.

Hyisen jännittäviä lukuhetkiä!

Tämä vaikutti kiinnostavalta. Kiitos kirjan tuomisesta kotiovelle!

Olipas hyytävää ja jännittävää menoa. Olin koukussa heti alusta, sillä tapahtumia riitti ja aina kun olin varma syyllisestä ja tapahtumien kulusta, sain huomata olleeni väärässä. Ja sitten kuitenkin loppuun päästyäni huomasin olleeni osittain oikeassa, vaikka olinkin jo luullut olleeni väärässä. Lukijaa, tai ainakin minua, kieputettiin siis todella hyvin. Tapahtumaympäristö oli todella mielenkiintoinen: todella piinaavaa olla jumissa paikassa, josta ei niin vain paeta ja jossa luonto asettaa omat haasteet elämiseen.

Pidin myös kirjailijan tavasta kirjoittaa. Tässä mainio sitaatti:
"En tiedä, minä olen vain mekaanikko."
(ja vähän myöhemmin jatkuu)
"Mies, joka kuunteli Tšaikovskia ajaessaan autoa hengenvaarallisella jääkentällä oli kaikkea muuta kuin vain."

Bazarin nettisivujen mukaan tästä ollaan tekemässä tv-sarjaa. Siitä tuleekin melkoinen toimintaleffa. En sitä varmaan tule katsomaan, koska tarina on jo tuttu, mutta lisää kirjailijan kirjoja lukisin kyllä mielelläni.

Delennan maahaasteessa sijoitan tämän Bosnia ja Hertsegovinaan, jossa Anna oli voittanut kädenväännön. Olen käynyt entisessä Jugoslaviassa, mutten tuolla alueella.

Toiveyllätys!

Yllätyksiä riitti tässä miitissä, mutta se ei laisinkaan vähennä iloa siitä, jonka sain tästä yllärinä tulleesta toivelistakirjasta! Minua ovat nyt taas jo jonkin aikaa kiehtoneet arktisiin ympäristöihin sijoittuvat trillerit.

Arktinen 40 asteen pakkanen ja navakkatuulinen lumimyrsky menivät vastalääkkeistä helteelle. Tämä on juuri sellainen tarina, jonka mieluummin luen (kaavaillun elokuvan katsomisen sijaan) - ja mielelläni luinkin. Kiitokset!

Miitistä nappasin mukaani, dekkarit ovat aina tervetulleita!