Kuvaus:
Vuonna 2052 Suomi kukoistaa, ja pääkaupungin valkealla asfaltilla kulkee vain nuorekkaita ihmisiä. Hyvinvoinnilla on kuitenkin hintansa: Suomen kansalaisuus on rajattu alle 75-vuotiaille.
2020-luvun voimapoliitikko Annastiina Kankaanrinta on elänyt lähes täydellisen elämän ja valmistelee nyt exituksestaan tyylikästä mediatapahtumaa. Kukat ja lakanat on huolella valittu ja shampanja viilennetty, vain viimeiset sanat ovat valitsematta. Särö harmoniassa laukaisee lopulta paniikin. Mitä kaikkea muuta Annastiinalta on jäänyt tekemättä ja voisiko virheet vieläkorjata? Yliaika pohtii, mikä meitä ajaa ja mikä lopulta on valintojen paino. Olisiko mahdollista elää niin, ettei aika valuisi hukkaan?
*********
Luettu 30.5.20
Piia Leinon toinen romaani ei nyt oikein lunastanut siihen kohdistuneita odotuksiani:(
Aihe on hyvin kutkuttava kaikessa karmeudessaan, mutta Leinon tarina lässähtää hyvän alun jälkeen. Odotin jotain ”metsämummon” selviytymiskamppailua Suomen luonnossa, mutta sen sijaan sain kevyttä filosofointia ja periksiantamista. Harmi!

Hippa Piiku!

Kiitos hippakirjasta ja kortista!

Olen viime aikoina miettinyt tätä tarinaa sivuavia teemoja; ovatko muistisairaan vanhuksen viimeiset vuodet hoitokodissa elämisen arvoisia, missä tapauksessa on järkevää ja eettistä pitkittää elämää keinotekoisesti.. No, ehkä en toivoisi tämän kirjan kuvaamaa ratkaisua asiaan kuitenkaan. Osittain yliampuva, mutta viihdyttävä ja ajatuksiakin herättävä kirja.

Yksi toivojakin tälle vielä löytyy, joten kirja matkannee piakkoin Tampereen suuntaan.

Toivelistakirja! Kiinnostaa kovin. Kiitokset, Piiku & kuriiri-Smabbe (+ mahdolliset muut kuriirit)!

”Osittain yliampuvan” takia piti oikein katsoa, koska Piiku on journaalinsa postannut. Minä nimittäin koen Yliajan suorastaan pelottavan mahdollisena tulevaisuutena – lähestulkoon ainakin. Tunnetta vahvistaa muisto viime koronakevään ikäihmispuheista. Toki ymmärsin, että vanhempi kansanosa saattaisi hyvinkin olla muita alttiimpi sairastumaan, mutta se alentuva tapa, millä asiasta mediassa keskusteltiin… Entä nyt, kun jo kohtalaisen pitkään on julistettu koronan leviävän ennen kaikkea nuorten parissa? Missähän se holhoava puhetapa nyt viipyy… Turha kenenkään väittää (enkä mitenkään vihjaa Piikun tehneen niin), etteikö suomalainen yhteiskunta olisi läpeensä ikärasistinen. Sen huomaa mm. terveydenhuollossa; olen joutunut toteamaan jopa geriatrin puhuvan potilaansa ohi, muusta hoitohenkilökunnasta puhumattakaan.
Hirveästi en dystopioista perusta, vaikka niitä silloin tällöin luenkin. Yliajasta pidin itse asiassa kovasti. Jännästi se muistutti minua toistakymmentä vuotta vanhemmasta kotimaisesta dystopiasta, Leena Krohnin Unelmakuolemasta. Myös Margaret Atwoodin Herran tarhurit tuli jossain kohdin mieleen, vaikken kovin paljon yhteistä kirjoissa nähnytkään. Muistelen kanadalaisen pysyttäytyneen tulevaisuusvisiossaan kirjoitushetkenä yleisesti tunnetuissa teknisissä ratkaisuissa ja arvella suomalaisen yrittäneen katsoa vähän pidemmälle.
Kirjoittaessani olen vilkuillut aiempien lukijoiden merkintöjä. Niistä näkee vanhan totuuden: jokainen lukija lukee omalla tavallaan, eikä oikeaa tai väärää tapaa taida ollakaan. Tyrnimarjan lukukokemukseen verrattuna omani oli vallan toisenlainen. Hetkeäkään en kaivannut tarinoita metsämummon selviytymisestä luonnossa; selviytymiskertomuksia – joskin ilman metsämummoja – voi riittämiin lukea esim. Maarit Verrosen kirjoista. Kannattaakin, eipä silti.
Mutta kyllä vain kannatti tutustua tähän kirjaan! Jopa niin että ajatteli oitis lisätä Piia Leinon Taivaan toivelistalleni. Onneksi kuitenkin tarkistin ensin; siellähän se jo on. Jättikiitos tästä maittavasta lukukokemuksesta teille, Piiku ja Tyrnis! Taidan toistaiseksi säilöä kirjaa omieni joukossa odottamassa aikaa, jolloin voi taas miittailla nykyistä turvallisemmin mielin.

Joudun luopumaan käytännöllisesti katsoen kaikista BC-kirjoistani. Siksi kategorisoin niitä vähitellen omalla tavallani:
LUE – odottaa luokitusta
SAA – tarjolla Suomi-foorumilla
PK – tämän toivon voivani vielä lukea
VAR – varattu ja aikeissa lähteä matkaan
MAT – lähtenyt hyllystäni

Kirja poistui hyllystäni. Kiitos!

Kirja tarjolla miittipöydässä!

Kirja lähtee yllärinä kohti uutta potentiaalista lukijaa! Hyvää matkaa!

Hmmm, takakannen teksti "Miten eläisit, jos tietäisit kuolinpäiväsi?" on aika pysäyttävä.
Kirjaa en ennalta tiedä, mutta kuin luin teidän aiemmin lukeneiden päivitykset, niin mielenkiinto hieman lopahti.
Luultavasti kuitenkin kokeilen.