Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Nuoruuteni vastarintaliikkeessä

Mitä tapahtuu, kun äiti antaa elämänsä – ja tyttärensä – vallankumoukselle?

Yksitoistavuotias Carmen ihailee Charlien enkeleitä ja pussailee luokan ihanimman pojan kanssa. Hänen elämänsä on keskiluokkaisen huoletonta. Perheen koti on kuitenkin vastarintaliikkeen aktivistien salainen turvapaikka, jossa vanhemmat tekevät työtä Pinochetin diktatuurin kaatamiseksi. Siksi kukaan Carmenin ystävistä ei tiedä, kuka Carmen todella on ja mikä on hänen perheensä tarina.

Kiihkeä maa on harvinaislaatuinen kuvaus lapsuudesta ja naiseksi kasvusta vastarintaliikkeessä. Kirja ei esitä vapaustaistelijoita sankareina tai marttyyreina vaan näyttää vallankumouksellisen elämän rajuuden lapsen ja nuoren naisen silmin. Carmenin tarina ei ole kuitenkaan synkkä, sillä hänen tapansa kertoa on humoristinen ja lämmin.

Kirja julkaistiin yhteistyössä Suomen UN Womenin kanssa.

Alkuteos: Something Fierce (2011)
Suomentanut: Anu Nyyssönen
Canada Council for the Arts on myöntänyt avustuksen suomennosta varten.

Like 2012

– Helsingin kaupunginkirjaston poistokirja, tämänpäiväinen heräteostos (0,50 €).

Otin tämän eilen lukuun saatuani päätökseen Sayersin brittidekkarin vuodelta 1928. Aika lailla erilaiseen maailmaan siis sujahdin. Menossa on 56/301, Aguirren perhe on palannut Kanadasta Etelä-Amerikkaan.

Luin kirjan tänään mökillä loppuun; kun pihatöitä oli taas hiukkasen edistetty, keskityimme eväisiin ja kirjoihin :D

Kyllähän tämä on hurja kirja, ei rauhallisessa ja turvallisessa hyvinvointivaltiossa varttunut osaa kuvitella Aguirren arkea. Useaan kertaan kävi mielessä, ettei lapsen kuulu olla osa vallankumousta, elää väkivallan keskellä, pelätä, omaksua valehenkilöllisyyksiä, oppia olemaan paljastamatta mitään, opetella ulkoa peitetarinoita ja toimia peitetarinana vieraille aikuisille vastarintaliikkeessä. Tavallisempi ja turvallisempi lapsuus olisi järjestynyt vaikkapa isovanhempien luona, vaikka olihan koko Latinalainen Amerikka melkoisessa kuohunnan tilassa.

Samaa ajatteli Aguirre:
"Vierailumme puolessa välissä isovanhempani olivat kysyneet Alelta ja minulta, haluaisimmeko jäädä asumaan heidän luokseen Limacheen. En ollut uskoa onneamme. Heidän talossaan meidän ei oletettaisi olevan urheita ja vallankumouksellisia ja kypsiä ikäiseksemme. Voisimme olla lapsia. Pinochet saisi käydä kivilinnassaan aukionkulmalla vaikka joka viikonloppu, mutta sillä ei ollut väliä, koska me olisimme kaikkein tärkeimpiä ja isovanhempani tekisivät mitä vain pitääkseen meidät turvassa."

Koko Latinalaisen Amerikan maailma ja elämäntapa on pohjoismaalaiselle aivan vieras. Koululuokassa voi olla neljä aseistettua miestä turvaamassa poliitikkojen lapsia, Aguirren isoisoäidin ruokapöydässä sukulaismiehet istuvat aseineen ja asuinalueiden välillä on betoniaita, jonka päälle on upotettu lasinsiruja.

Yhteistä tuon mainitsemani brittidekkarin kanssa sen sijaan on luokkayhteiskunta. Aguirren isoisä on suvun inhokkivävy, sillä vaikka hänestä oli tullut rehtori, hänet muistettiin yhä nitraattikaivostyömiehen ja ompelijattaren poikana, joka vanhempiensa kuoltua oli neljävuotiaasta saakka elättänyt itsensä kengänkiillottajana. Jotenkin oudolta tuntui lukea, miten tämä isoisä sitten kiillotutti kenkänsä, vaikka se varmaan oli vastaavasti takaamassa jollekulle toiselle ruokaa sille päivälle.

Kirjassa mainittu Gestapo-päällikkö Klaus Barbie, Lyonin teurastaja, pakoili Boliviassa tuomiota 40 vuotta ja harjoitti muun muassa huumekauppaa. Natsisotarikolliset Josef Mengelestä alkaen saivat turvapaikan Etelä-Amerikan maista – iso häpeätahra, jota ei saa unohtaa.

Keskitysleireistä ja kidutuskeskuksista oli vaikeaa lukea nyt, kun tietää, miten venäläiset ovat kiduttaneet ukrainalaisia siviilejä, tavallisia naisia ja lapsia, ja voi vain aavistaa, mitä Azovstalin puolustajille Ryzzänmaalla tehdään. Myös sivun 66 (ensimmäinen kokonainen kappale) kuvauksesta tuli mieleen Ryzzien armeija.

Osallistun kirjalla Ukraina-haasteeseen: kirjassa mainitaan Vancouverissa sijaitseva Ukrainalainen halli. <3Ukraina

Kirjaparilukuhaasteeseen tässä olisi tarjolla Judy Blumen Are You There, God? It's me, Margaret, Isabel Allenden Henkien talo, Eduardo Galeanon Las Venas Abiertas de América Latina, Hemingwayn Nuoruuteni Pariisi ja Galeanon Días y Noches de Amor y de Guerra. Lisäksi mainitaan runoilijat Gabriela Mistral, Alfonsina Storni ja Sor Juana Inés de la Cruz.

Edit: Tulojen ja menojen laskemisessa ihmetytti se, että verotuksesta ei puhuttu mitään. Tuskin Brittiläisen kulttuurin englantilainen instituutti ja vesivoimala Argentiinassa pimeitä palkkoja maksoivat?

Aguirren kirja postittuu huomenaamulla, kiitokset kuriiri-Piikulle ja mielenkiintoisia lukuhetkiä sakirmolle!

Kuriiri veti välistä, sakirmon luvalla tosin. Oma tietämykseni Latinalaisen Amerikan historiasta on varsin pintapuolinen, ja ehkä siksi paikoitellen tämä kirja tuntui poliittisen historian luennolta. Joitakin pätkiä luin harppoen, mutta teini-ikäisen Aguirren elämä sen sijaan oli todella mielenkiintoista luettavaa. Laittoi taas miettimään millaisessa lintukodossa ja hyvinvoinnin kuplassa itse on saanut elää.

Inti-Illimania en ole kuullut vuosiin, tässä makupalaksi kappale Alturas , joka tuntuu ihan mukavan kevyeltä tämän kirjan teemoihin verrattuna.

Kirja perillä kohteessa, kiitos Tarya ja Piiku!

Kiinnostava (ja tosiaankin harvinaislaatuinen!) elämäkerta. Tuli aikoinaan perehdyttyä Etelä-Amerikan historiaan jonkin verran, joten tämä oli muistinkin virkistykseksi hyvä lukea. Ja vaikka oma 7 kk:n reppureissu 2000 -luvun alussa ei tietysti ole millään lailla verrattavissa lapsuuteen vastarintaliikkeessä, niin kyllä tästä monia itsellekin tuttuja juttuja löytyi.

:)

Rankka ja kiinnostava aihe, mielelläni tutustun Carmenin elämään. Kiitos!

Olipa tosiaankin hurja tarina. Rankoista tapahtumista huolimatta kirja ei kuitenkaan tuntunut raskaslukuiselta, takakannen tekstin kanssa olen samaa mieltä: " Carmenin tarina ei ole kuitenkaan synkkä, sillä hänen tapansa kertoa on humoristinen ja lämmin."

Etelä-Amerikan poliittinen historia on sekava ja tapahtumarikas, tästä tuli vähän lisää hahmotusta itselle, mitä kaikkea siellä on tapahtunut. Olen vähän Carmenia nuorempi, mutta kun hän kertoo nuoruudessaan kuuntelemasta musiikista, tulee siellä paljon tuttuja esittäjiä ja kappaleita vastaan. Ihan mahdoton on se ero, minkälaisissa ympäristöissä olemme nuoruutemme viettäneet.

Osallistun kirjalla Helmet-haasteen kohtaan 5. Kirjassa ollaan maan alla. Tässä maan alla oleminen liittyy vastarintaliikkeen jäsenten salaiseen toimintaan.

Ja kuten Tarya mainitsi, kirja sopii Alejandan Ukraina-haasteeseen. Haaste on ajankohtainen edelleenkin - todella surullista! <3Ukraina

Joensuun bc-tapaamisessa jatkoi matkaansa. Nyt vasta huomasin, että kirja on jonkin verran jo pyörinyt Turun suunnalla, mutta ehkä sieltä vielä löytyisi tälle joku lukija :) Tai sitten jostain muualta ;)

Jahas, tämähän näyttää sahaavan lännen ja idän välillä! No, eiköhän tälle uusi lukija joltain ilmansuunnalta löydetä!

Koska miiteistä ei lukijaa löytynyt, kirja jää tähyilemään tähtiin Tänään -patsaalle!

Tämä on kesän 2023 Patsasvapautuksia.