Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Koskivuori-sarja jatkuu

1950-luvun iloinen Helsinki houkutuksineen kutsuu Koskivuoren nuoria naisia. Kauppaneuvos Leo Somerin tytär Eeva lähtee yliopistoon lukemaan estetiikkaa, Koivikon torpan Sirkka pääsee harjoittelijaksi hattuliikkeeseen.

Eletään olympiavuoden 1952 huumaa, ja Eevan täti Kristiina pestaa nuoret naiset stadionin kanttiiniin kisojen ajaksi. Tuona olympiakesänä Eeva pääsee maistamaan suurta rakkautta, vaikkakin vain suupalan verran. Mies on unkarilainen ja jatkuvan silmälläpidon alla – hänen pelätään loikkaavan länteen. Sirkka puolestaan on valmis seuraamaan vilkkuvasilmäistä Erkkiään vaikka maailman ääriin. Kun on ikänsä saanut pelätä toisten kiusoittelua ja ryssittelyä, tuntuu hyvältä olla kerrankin hyväksytty.

Mutta aikuistumisella on hintansa – sen kokee kartanon tytär siinä missä torpan kasvattikin.

Metsäkukkia asvaltilla on itsenäinen jatko-osa romaaneille Verenpisara ikkunalla, Ruiskukkaseppele ja Kielon jäähyväiset.

Otava 2001

Olen elokuussa 2018 lukenut tästä kirjasta Flower78:n rekisteröimän kappaleen (https://www.bookcrossing.com/journal/14658251/) ja muutkin sarjan osat olen jo lukenut lukuun ottamatta Ruiskukkaseppelettä.

Käyn nyt illalla lähettämässä Smartpostilla toivelistalukemista ja muutaman bonuskirjan kuriiripalkaksi :) Hyviä lukuhetkiä Mustosen seurassa!

Kiitos bonuskirjasta! 😀

Koskivuori-sarja on edennyt 1950-luvulle, joka oli Euroopassa sodanjälkeistä jälleenrakennusaikaa ja Suomessa kansallisen itsetunnon kohotusaikaa. Kirjassa päästään myös Unkarin kansannousun järkyttäviin tapahtumiin. Jos jättää huomioimatta nuorten naisten miesten perässä juoksemiset ja myötäilyt, kirja oli ihan mielenkiintoinen.

Kiitos, että autoit tyhjentämään kirjahyllyäni! Mukavaa kesää!

Kiitos kirjasta! Kesälomalla on varmaankin aikaa lukea!