Poistokirjan löysin jostain kierrätyshyllystä ja otin nyt lukuun, niin saan lähetettyä tämän toivelistayllätyksenä eteenpäin.
Pidän Ahavan tyylistä kirjoittaa, se on välillä kuin proosarunoa. Kolumbuksen tarina limittyy miehen sukupuolenmuutosprosessiin, josta toki nykyisin puhutaan sukupuolenkorjauksena (sanoilla on merkitystä!). Vaimo, minäkertoja (Ahava itse tai alter egonsa ymmärtääkseni) kapinoi vastaan, on ällikällä lyöty, musertunut eikä osaa rakastaa naista, joka miehestä kuoriutuu. Ymmärtääkseni Ahavan ex-puoliso on myös saanut äänen julkisuudessa. Jotenkin kovin julmalta mutta toisaalta ymmärrettävältä tuntuu päähenkilön reaktiot prosessiin. Toisaalta rehellisiltä. Ja se että tällaisesta henkilökohtaisesta kriisistä muokkaa kirjallisuutta on toki eettisesti arveluttavaa ja kirja olikin satuttanut ex-puolisoa.
Olen onnistunut lukemaan kaikki Ahavan romaanit ja pitänyt kaikista. Siis tämäkin oli todella taidokas taideteos ja pakahduttava kirja kriisistä ja siitä selviytymisestä.

Tämä lähtee toivelistayllätyksenä, kun oli muutakin lähetettävää samaan osoitteeseen.
Lukuintoa ja kaikkea hyvää!

Kiitos toukokuu toivekirjasta! Kiinnostukseni lisäksi voin vieläpä osallistua sillä "Nimimerkki"-haasteeseen. Mutta ensin Runorepun kimppuun ;-)!

Kirja luettu enkä oikein tiedä, pidinkö vai en siitä tai oikeastaan, mitä pidin. Runollisesta kielestä toki pidin ja aihe on kiinnostava. Siksi varmaan kirjan toivelistalleni olin merkinnyt enkä todellakaan tiedä, mitä odotin kirjalta. Olinko vain utelias luettuani jonkun jutun naistenlehdestä kirjailijasta? Onhan kirja niin henkilökohtainen, etupäässä naisen rankka kokemus rakkaan aviomiehen muuttumisesta vähitellen täysin toiseksi, naiseksi. Miten vastaavan itse kestäisin! Eli kyllä kirja sai pohtimaan paljon ihmisen identiteettikysymyksiä ja ihmisen selviytymistä melko mahdottomasta tilanteesta, mikä tuli ilmeisesti täysin yllättäen. Eikö mitään merkkejä ollut havaittavissa vai eikö niitä halua tunnistaa?
Jollain tasolla ymmärsin, miksi Kolumbus on kirjassa mukana, mutta rehellisesti myönnän, etten jaksanut ajatuksella lukea häntä käsitteleviä pitkiä lukuja. Sanat kartta, myrsky, rannaton meri, väärä maanosa kertonevat jotain. Mutta sittenkin: miksi vertauskuva Kolumbukseen? Se teki kirjasta vaikean eikä helposti avautuvan. Mutta se oli varmaan kirjailijan tarkoituskin. Oliko se että Kolumbuksen hiukset muuttuivat valkoisiksi (kirjailijan mies värjäsi hiuksensa mustiksi) ja löytöretkeilijä luuli kuolemaansa asti tulleensa väärään maanosaan, jotenkin vertauskuvallista.
"Minä tarvitsen tämän maiseman. Sen rantojen poimut ja vesien syvyyden, saarien vieraat kasvit ja pimeydessä lentävien lintujen kahinan, kokonaisen valtameren ja uuden aikakauden, kartastoille ilmestyvän uuden mantereen, kaikki tämä on minulle, jotta voin kertoa sen mitä tapahtuu,
vain minulle,
niin lähellä että tuskin erotan ääriviivoja." Kaunista! Eikä kaikkea tarvikaan ymmärtää, sillä kirja on taideteos, jonka voi kokea niin monella tavalla.

Tarjoan kirjaa jossain miitissä eteenpäin tai mahdollisesti HEP-kirjaksi.

Olen tämän jo lukenut, mutta on niin hyvä, ettei villisti voi vapauttaa - nappasin eijukalta Jyväskylän miitissä auttaakseni kirjan matkaa eteen päin! Alustava suunnitelma kirjalle jo olemassa. Kiitos kivasta miittiseurasta, eijukka!

Lähtee Hammulle yhdessä parin muun toivelistakirjan kanssa. Mukavaa kevään odotusta!

Suurkiitos tästäkin, lukutuoli.
Olen jo pitkään halunnut lukea tämänkin kirjan.
Olen kiinnostuneena lukenut ex-avioparin haastatteluja lehdistä.
Riviäkään tästä kirjasta lukematta haluan silti jo kommentoida, että yleensä transihmiset eivät muutu transprosessin aikana toiseksi, vaan vihdoinkin ulkoinen maailma alkaa vastata sisäistä ja heistä tulee yhä vahvemmin juuri sitä, mitä ovat aina olleetkin.

Kuten jo kirjoitin, suhtauduin kirjaan pienellä varauksella.
Täytyy kuitenkin myöntää, että jos unohtaa sen, että kyse on oikeista ihmisistä, joilla on oikeat elämät, kirja oli yllättävän kaunis.
Ihmettelen kuitenkin Ahavan valintaa nimetä ex-puolisonsa Liliksi. Se on jo niin suora viittaus Lili Elbeen, että ei voi olla vahinko.
Tässä vielä tarinan toinen puoli:
https://www.sukupuolenaihminen.fi/zoe-43-porvoo-2017

Lukuiloa!