Kustantaja kertoo:

"Kuka saa päättää, mikä tarina on totta?

Siljan barbileikissä Tähkäpää on saanut happoa kasvoilleen. Pikkuveli, joka ei syntynytkään, puhuu Santulle jukurttipurkkipuhelimessa. Isä katoaa omille teilleen, jättää lapset yksin vaikka äiti on yötöissä ja sairaalassa sitten, kun ei enää jaksa. Mummi toivoo että ukki jo kuolisi, kun se oma elämä on jäänyt elämättä, ja kokee ihmeen rypyttäessään riisipiirakoita.

Romaanin moniääninen tekstikudelma rakentuu yhden perheen tarinoiden katkelmista ja kirkkaista välähdyksistä. Kokonaisuus hengittää kertomisen tahtiin. Ukonilman painostavuus kasvaa kohti lopun purkausta, myrsky nousee lupauksena vapaudesta.

Omaääninen esikoisromaani kertoo omaksi itsekseen kasvamisesta ja pelon ylittämisestä, ihmisistä jotka eivät kohtaa ja siitä, miten tyhjän voi kertoa täyteen rakkautta.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokas 2017."

***
Todella hyvä esikoinen. Paikoin pakahduttavan surullinen, paikoin valoisa tarina ylisukupolvisesta rakkaudettomuudesta. Vaikka kertojia on monta ja välillä pitää olla tarkkana tietääkseen, kuka kulloinkin on äänessä, henkilöhahmoista syntyy yllättävän kokonainen kuva. Storm suhtautuu ristiriitaisiin henkilöihinsä empaattisesti. Erityisen hyvin hän onnistuu lapsihahmoissa, joiden äänet tuntuvat ihmeen autenttisilta. Sydän särkyy, kun Santtu kuvailee vatsassaan olevaa mustaa aukkoa. Myös pikku pikku veljen katoamistarina on huikea. Hieno, hieno kirja!

Onnea elokuun kirjailija -arvonnan voittajalle!

Kustantamo S&S 2017. 204 s.

Tämä kirja pääsi nopeasti lukuun, koska oli ollut näkymättömällä toivelistallani jo kauan.

Rakenteeltaan teos on kirjavaksi työstetty tilkkutäkki, mutta pihvit erottuvat siihen nähden hyvin, samoin eri henkilönäkökulmat viimeistään Annimannin varoituksen jälkeen. Dialogi on onnistunutta. Työkalupakki satuineen ja loruineen on ehkä pikkuisen lavea, vaikka esimerkiksi Hannu ja Kerttu -pastissi on mainio.
Lapsinäkökulmat ja omalla tavallaan onneton perhe (tai kaksi) avautuvat luonnikkaasti, joskaan rakenteen suurempi selkeys ei olisi ollut pahitteeksi.
Kirja saa jatkaa matkaa, koska ehken itse lue sitä uudelleen. Sen sijaan luen kyllä Stormin seuraavan kirjan, jos vastaan tulee.

Kiitos Annimannille ja suositus uusille lukijoille.

-ruzena

EDIT. 18.10.21 Kirja ujuttautui uuteen kotiin ;-) Saa lukea ja/tai laskea menemään, tahi saa pitää jos kovasti pitää.