Nora rakastaa viktoriaanisia romantikkoja - omilla ehdoillaan. Hän matkustaa Englantiin joka ilta nojatuolissaan ja tuntee maan kuin omat taskunsa, mutta ei voisi kuvitellakan oikeasti astuvansa tarujen saarelle. Todellisuus ei koskaan vastaisi hänen mielikuviaan.

Yllättäen Noran sisko ilmoittaa menevänsä naimisiin englantilaisen aatelisen kanssa. Vaikka ajatus prinsessahäistä ja Englanti-unelmien romahtamisesta kuinka ärsyttäisi, kutsusta ei voi kieltäytyä. Perillä sulhasperheen kartanon goottilainen viehätys ja vehreät puutarhat sekä Oxfordin yliopistokaupungin vanhoilta kirjoilta tuoksuva tunnelma kuitenkin pyyhkäisevät hänet jaloiltaan.
Mutta kauniisiin kulisseihin kätkeytyy synkkä salaisuus. Aatelissuvun vanhempi poika on kadonnut jäljettömiin vuosia sitten. Kaiken lisäksi Noran viisasteleva sydän muljahtelee vastusteluista huolimatta englantilaisille herrasmiehille. Hän saakin huomata, että brittiläinen kohteliaisuus ja kartanoelämä verhoavat taakseen rakkauden ja kuoleman mysteereitä. Pientä salapoliisityötä ei voi vastustaa. Eikä romanssia eihän?

Dekkarin ja harlekiinin yhdistelmä. Minulle tässä oli ehkä vähän liikaa romantiikkaa ja jossain vaiheessa myös se englantilainen kirjallisuus höpinä alkoi kyllästyttää.

Pikkujoulumiittiin. Mukavia lukuhetkiä ja rauhallista joulun aikaa.

Voi mikä mahdottoman ihana tuuri, BC-pikkujoulujen paketista paljastui hyvin tuore toivelistakirjani! Ja suklaata sekä joulukortti! Iso lämmin kiitos sinulle, Smabbe!

Dekkarien vastapainoksi kaipasin jotakin mielenmaisemaltaan erilaista, joten poimin lukuun tämän ulkonäöltään herkullisen opuksen. Oli mukavaa vaihtelua, että kartanoon Englannin maaseudulle matkusti tällä kertaa suomalaistyttö eikä elämäänsä Lontoossa kyllästynyt brittinainen, kuten monissa aiemmin luetuissa chick lit -kuvioissa.

Mero tuntui selkeästi kirjoittaneen Noran hahmoon paljon esittelyn mukaista itseään, romantiikka-genren tutkimisen ammattina, kiinnostuksen englantilaisiin runoilijoihin ja brittisarjoihin sekä nuo tatuointihurahdukset. Nora tuntui varmaan siksi hahmolta, jolle toivoin onnea läpi tarinan, vaikka hänen otteensa välillä löivätkin vähän yli. Oli esimerkiksi hieman päälleliimatun imelää, että jokainen vastaantullut brittimies poliisista puutarhuriin ja siskon miehestä professoriin sai Noran polvet notkahtamaan, vaikkei hän muka miehiä elämäänsä kaivannutkaan :).

Huumorin lisäksi pidin kirjassa myös siitä, että se herätti itselläni muistoja omasta käynnistäni Oxfordissa sekä niistä lomapäivistä, jotka sain kerran viettää englantilaisessa kartanohotellissa. Tuossa maailmassa on kyllä jotakin sellaista tenhoa, josta ei voi olla pitämättä.

Englantilaisen runouden sydänystävät tulevat eittämättä rakastamaan tätä kirjaa nauttien lukuisista pitkistä kirjallisuusviitteistäkin.
Lämmin kiitos Smabbelle lukukokemuksesta. Tämä kirja löytyy dotdotin toivelistalta, joten varaan tämän hänelle, jos tapaisimme jossakin Helsingin miitissä lähiaikoina.

Dotdot tulee poikkeamaan Helsingin miitissä 11.8., joten pääsen antamaan tämän toivekirjan hänelle silloin. Rentouttavia lukuhetkiä!

Kuriiri haki kirjan tänään. Suurkiitos toivelistakirjasta, Bookgeo, ja erityisesti joustavuudesta, kun tuli mutka matkaan.

Niskakarvani nousivat pystyyn (jo) sivulla 12, kun Nora sanoo nähneensä Colin Firthin paita märkänä suihkulähteessä Fitzwilliam Darcyna. BBC:n 1995 sarjassa Darcy ui lammessa tai järvessä, ei suihkulähteessä. Suihkulähteessä Darcy (Elliot Covan) pönöttää sarjassa Lost In Austen, ja sehän on ihan toinen asia.

Muutenkin tämä romaani oli vähän pettymys. Se ei pääse lainkaan yllättämään. Omat sepustukset varhaisteinivuosilta palasivat nolostuttavan elävinä mieleen. Niistä toki puuttuivat kirjallisuusviittaukset ja seksi ja ne sijoittuivat tuttuun ympäristöön, eivät TV-sarjoista ”tuttuihin” maisemiin ja kartanoihin. Vahvimmin yhteistä sepustuksilleni ja Meron romaanille on se, että kaikki millään tavalla kiinnostavat nuoret miehet ihastuvat päähenkilöön oikopäätä, vaikka tämä ei ole erityisen kaunis tai hurmaava. Ja just nyt tajusin, että Noora muistuttaa Hilja Valtosen omapäisiä sankarittaria, jotka muka viittaavat kintaalla miehille, mutta jotka sitten kuitenkin loppujen lopuksi löytävät onnen miehen käsivarsilta.

Romaanissa on myös mysteerijuoni. Se on arvattavuudestaan huolimatta tarinan pelastus, koska sen mukana tarinaan tulee toimintaa.

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini 17. luukku. Sen voi avata Kauppakeskus arabiassa noin klo 15.