Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Miten äpärätyttö Annan olisikaan käynyt, ellei lapinnoitien sukua oleva Ämmi olisi nähnyt hänen kykyjään? Kymmenen onnea hän lupaa Annalle ja alkaa heti opettaa ensimmäistä, tietämisen onnea. Lahjoja Annalla on riittämiin, sillä hän oppii leikiten yrtit ja loitsut, joilla parantaa kyläläisiä ja huolehtia pirtin tärkeistä asioista. Pelkkä yrttitieto ei kuitenkaan riitä, sillä savupirtin töihin harjaantuu vain tekemällä.

Muutoksen aika on käsillä. Jokivarren kylään noussut kirkko yrittää nujertaa vanhan uskon loitsuineen ja yrttitietoineen, ja taloudellinen vaurastuminen odottaa vain muutaman lohennousun ja tervansoudun päässä. Anna kokee monta koettelemusta ennen kuin kymmeneskin onni kohtaa hänet.

Paula Havasteen esikoisteos Kymmenen onnen Anna sijoittuu satojen vuosien taakse savupirttien aikaan. Tämä täyteläinen historiallinen lukuromaani ja jännittävä selviytymistarina antaa paljon kiinnostavaa tietoa elämästä luonnon ehdoilla, luonnonyrteistä sekä muinaisista tavoista ja uskomuksista.

Loisto-pokkari
Neljäs painos
Gummerus 2005

- Tämänpäiväinen hankinta Itiksen Kontista (kuusi pokkaria yhteishintaan 2 €).

Tämän sarjan teemat eivät oikein kiinnosta, vaikka Havasteen myöhemmästä trilogiasta olenkin tykännyt. Siitä on tosin vielä päätösosa lukematta.

- Kaksi rakkautta, https://www.bookcrossing.com/journal/15291704/ (luettu 12/2018)
- Yhden toivon tie, https://www.bookcrossing.com/journal/15179248/ (luettu 10/2018)
- Kolme käskyä, https://www.bookcrossing.com/journal/13463790/

Ei mutta, olenhan minä lukenut tämän kirjan jatko-osan Kotasavun Marja (https://www.bookcrossing.com/journal/14996227/) toukokuussa 2018! :O Kaipa tämäkin sitten on luettava..

Otin kirjan nyt matkalukemiseksi, sillä tarkoitus olisi saada se luetuksi ennen loppiaismiittiä. Menossa on vasta 22/391; saa nähdä, miten tässä käy, kun monta muutakin kirjaa on kesken..

Merkinnän kuva on tämän illan kirjasto- ja kauppareissulta Sellosta :)

Luin kirjan loppuun pari päivää sitten ja vaikka en nyt enää niin tarkkaan muistakaan Kotasavun Marjaa, se teki kuitenkin suuremman vaikutuksen kuin tämä. Havasteen perehtyneisyyttä entisaikojen viljely- ja muihin työtapoihin, ruokiin, yrtteihin ja niiden ominaisuuksiin ei voi kuin ihailla! Juuri ennen tätä luin Aki Ollikaisen Nälkävuoden ja vaikka tässäkin elettiin nälkävuosia, enemmän kuitenkin jäi mieleen kaikki se työ, joka ruoan eteen oli tehtävä, jotta sitä riittäisi itselle ja elikoille kevääseen saakka.

Viisikanta oli pakko googlata ja toinen asia, joka ihmetytti, oli se, että kaloja (hauet) pidettiin metsän satona. Ei vesien antina? Hassulta tuntui, että lusikat säilytettiin edelleen hirrenraossa, vaikka kyseessä oli uusi pirtti ja siinä kylän ensimmäinen lasi-ikkuna, mutta luotan Havasteen tietämykseen tässä ;)

Havasteen kieli on paitsi kaunista, myös oikein kirjoitettua, vain jokunen possessiivisuffiksi puuttuu ja imperatiivimuodot ovat väärin.

Osallistun kirjalla Helmet-lukuhaasteeseen 2020 (kohta 9. Kirjassa kohdataan pelkoja).

Peoniolle huomisessa loppiaismiitissä :) Lukuiloa!

Kiitos Taryalle kirjasta sekä miitti- ja "matkaseurasta"!
Paula Havaste kuuluu niihin kirjailijoihin, joiden tuotantoon en jostain syystä ole lainkaan perehtynyt luullen ettei oikein kiinnostaisikaan. Mutta kun olen päässyt seuraamaan kirjailijan esiintymistä, kuten Havastetta viime syksynä, onkin uteliaisuus ja kiinnostus herännyt. Ihan samoin on käynyt esim. Tuula-Liina Variksen kohdalla.
Ehkä eniten Havasteen tuotannosta alkoi kiinnostaa uusin Saarenmaalle sijoittuva sarja, mutta lisäsin nyt kuitenkin ensin toivelistalleni tämän hänen ensimmäisen romaaninsa. Itse asiassa hänen tuotantoaan tarkemmin tarkasteltuani tajusin häntä jopa lukeneeni - lapsille on aikoinaan kirjastosta lainattu molemmat Henkka-kirjat.