Kalavale : kansalliseepos

by Arto Salminen | Literature & Fiction | This book has not been rated.
ISBN: 9510309311 Global Overview for this book
Registered by sumako of Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on 2/9/2020
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by sumako from Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Sunday, February 9, 2020
Kovakantinen. - WSOY, 2005. - 246 sivua ; 21 cm. - 2. stereotypeerattu laitos

www.kirjasampo.fi (9.2.2020):

Kirjan juoni kertoo muodikkaan tositelevisio-ohjelman teosta. Tarkoituksena on, tällaisten ohjelmien tapaan, piinata osanottajia niin henkisesti kuin fyysisestikin sietokyvyn äärirajoille. Tekstissä on jykevästi esillä yksi Salmisen merkittävistä teemoista: lehdistön raadollisuus. Aina vain hätkähdyttävämpiä sensaatioita pitäisi repiä irti televisio-ohjelmaan liittyvistä henkilöistä, jotta sekä lehden että ohjelman menekki olisi taattu. Lopulta mikään ei tunnu riittävän sensaationnälkäiselle yleisölle. Tarvitaan Auschwitzin kaltainen vankila, jossa "nöyryytetyt hakee turvaa toisistaan, ja nöyryyttäjät myös". Raha ja julkisudenkipeys vetävät raakaan peliin mukaan.

Koko tuotannossaan Salminen suuntaa kritiikkiä yhteiskunnallisen rappion ilmauksiin, joihin kytkeytyy tiiviisti moraali tai pikemminkin sen puute. Yksilön on turha luulla, että joku hädän hetkellä ojentaisi vilpittömästi lämpimän käden. Armoa ei ole ihmisten välillä, koska sitä ei ole ympäröivässä yhteiskunnassakaan. Ihmiset jauhautuvat moraalittomiksi elämänsä pyörteissä. Yhteiskunta ruokkii luonteen varjopuolien esiin nostamista.

Kalavale-kirjassa kukin päähenkilö on keksinyt erilaisen tavan yrittää selviytyä. Nuori polvi myöntää, että markkinatalous käy yhtä jalkaa moraalittomuuden kanssa ja laskelmoi avoimesti. Tässä kierossa pelissä vetää vanhempi sukupolvi kuitenkin pitemmän korren saarnaamalla oikeudenmukaisuudesta samalla, kun tekee rahaa hädänalaisten kustannuksella. Kaksinaismoraali on vielä kavalampaa kuin avoin hyödyn tavoittelu. Kirjailija luotsaa asioiden syitä ja seurauksia tarkalla kerronnalla.

Arto Salmisen tuotanto on karun sanoman ja koruttoman kauniin, paikoin lyyrisen, kerronnan summa. Teksteistä ei todellakaan tyhjää hetkeä löydy. Ikään kuin sattumalta muun kerronnan lomassa tulee vastaan sellaisia aforisminomaisia oivalluksia elämästä kuten: "Ehkä luonto oli järjestänyt niin, että päivien vähetessä päivät pitenevät". Kerronnan edetessä kirjailija pohtii hyvinkin tarkkaan vanhenemista, luopumista ja ajan käsitettä. Näissä tunnoissa paljastuu kirjailijasta vielä uusi, inhimillinen ja hieman surumielinen elämän pohtija.

(Mervi Koski/ Sanojen aika)

Journal Entry 2 by sumako at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Tuesday, July 13, 2021

Released 2 yrs ago (7/14/2021 UTC) at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Vielä yksi toivelistakirja pakettiin

Journal Entry 3 by Pellu at Kaarina, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Sunday, July 18, 2021
Kiitos tästä yllätyskirjasta!

Olen välillä yrittänyt vilkuilla Arto Salmisen kirjoja antikvariaateista ja kirppiksiltä, mutta eivät meinaa sinne päätyä, koska Salminen ei ollut eläissään mikään suosittu kirjailija.

"Arto Salmisen lukeminen aiheuttaa pahan mielen, Kari Hotakaisen hyvän. Siksi Salminen kai ei ole koko kansan suosikiksi kohonnutkaan."

Kalavale oli Salmisen viimeinen kirja ja se oli jo lähellä läpimurtoa, mutta Salminen kuoli sen ilmestymisvuonna 2005.

Olen lukenut Salmiselta aikaisemmin vain Varaston, jonka meinasin senkin jättää väliin, koska siitä tehty elokuva oli niin hömppää. Kirja ei ollut ihan niin siloiteltu.

"Kerran Arto Salminen tosin kelpasi koko kansalle.

Vuoden 2011 joulukuussa ensi-iltansa sai Varasto-elokuva. Taru Mäkelän ohjaamaa ja Veli-Pekka Hännisen käsikirjoittamaa komediaa tähdittivät Kari-Pekka Toivonen ja Aku Hirviniemi. Elokuva keräsi kiitosta kriitikoilta ja oli yksi vuoden katsotuimmista kotimaisista elokuvista.

Miten Varasto-elokuva siinä onnistui? Miten Salmisen filmatisointi upposi kansaan, vaikka hänen romaaninsa eivät?

Palataanpa siihen, kuinka Varasto-romaanissa duunari nimeltä Rousku päätyi ratkomaan henkilökohtaisen taloudellisen ahdinkonsa. Hän petti kaverinsa valehtelemalla yrityksen johtajalle, että Raninen oli pimeän myynnin takana. Antisankariksi osoittautunut Rousku tiesi toverinsa päätyvän kadulle kerjäämään, mutta se ei saanut häntä toimimaan toisin. Ihminen on ihmiselle – ihminen. Eli susi.

Taru Mäkelän filmatisoinnissa Rousku toimii melkein samoin – siis ennen kuin imelästi kuvatut omantunnontuskat hyökyvät päälle. Elokuvassa Rousku uhkaa käräyttää rikoskumppanina toimineen asiakkaansa ja julistaa sankarillisesti muuttaneensa toimintatapansa. Rousku tekee parannuksen: tästä eteenpäin reilu peli.

Ja aina vain paranee. Viime minuuteilla katsojalle kerrotaan, että Rouskun pettämä Raninen liittyi AA-kerhoon ja – aivan oikein – voitti lotossa! Lopputekstien aikana kuullaan ääninauhalta, kuinka elämänsyrjään takaisin kiinni päässyt Raninen höpisee mukavia Rouskun lapsen syntymäpäivillä.

Nukkukaa rauhassa, hyväosaiset. Pultsareillekin käy lopulta hyvin! Kyllä ohimoon potkittukin valitsee oikein, jos kanttia riittää.

Varasto-elokuva välähteli mielessäni, kun vierailin hiljattain Arto Salmisen haudalla. Salminen lepää Malmin hautausmaalla korttelissa seitsemän, rivillä viisi. Hakematta nousi ajatuksiin, että mahtoi haudassa ryskyä, kun Varasto-elokuvaa ensiesitettiin. Niin tekijänsä näkemyksen vastainen se on.

Silti, tai juuri siksi, Varasto-elokuva oli suuri kansansuosikki. Sitä käytiin katsomassa teattereissa yli 200 000 kertaa. Vertailun vuoksi: Salmisen kirjoja on ostettu yhteensä noin 12 000 kappaletta.

Ei Salmisen suursuosio paljon vaatinut. Ainoastaan kirjailijan koko maailmankuvan kääntämisen päinvastaiseksi."


Minulla on tällä hetkellä kesken unkarilaisen György Konradin Vierailija, joka sekin kuvaa huono-osaisen elämän raadollisuutta. Kirjassa on sosiaalityöntekijä, jolle ihmisten auttamisesta on tullut suurelta osin rutiinityötä mutta joka haluaa rikkoa kangistuneen roolinsa. Salmisen Kalavale voisi olla sopiva seuraavaksi kirjaksi, jos jaksan jatkaa tavallisen ihmisen kärsimyksen äärellä.

"Salminen veistää ohimoon potkituista ihmisistä tekstikappaleen muotoisia näköiskuvia. Jos yhden sellaisen lohkaisee kirjasta irti, se seisoo omillaan kuin runo:

"Alakerrassa asuva nainen raotti verhoa ja työnsi naamansa ikkunaan. Siltä oli viety ilmeet, ensimmäisenä se jolla odotettiin ilouutisia. Naisen ikää oli mahdoton arvioida, koska sitä ei enää ollut. Se oli peittynyt Kelasta tulleen postin ja muiden nöyryytysten alle."

Tuotakaan Kalavale-romaanin kiteymää ei tarvinnut kirjan sivuilta hakemalla hakea, niitä riittää joka aukeamalle.

Juuri Salmisen havainnon kuulaudessa piilottelee se lohtu, joka äkkiseltään ei pilkota hänen vimmaisella katseella lukijaa silmiin tuijottavassa proosassaan. Kauheastakin maailmasta voi puhua kauniisti, ja lukijan tunnistamisen kokemuksessa piilee mahdollisuus empatiaan."

Konradin Vierailijassa on mielestäni jotain samaa kuin, mitä tuossa kuvataan Kalavaleesta ja kauhean maailman kuvaamisesta. Myöskään Konrad ei tunnu siloittelevan kärsimystä pois jollain lukijaa väheksyvillä elokuvatempuilla, kunten helpoilla ratkaisuilla alkoholismiin ja lottovoitolla.

Siniset lainaukset ovat Erkka Mykkäsen tekstistä Arto Salminen ei kelvannut kansalliskirjailijaksi, joka on ollut jo poistuneella Jotkut taas väittävät -sivustolla. Tekstin voi edelleen lukea Internet Archiven kautta: https://web.archive.org/web/20170416145001/http://www.jotkuttaasvaittavat.fi/arto-salminen-ei-kelvannut-kansalliskirjailijaksi/

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.