Englanninkielinen alkuteos: The Lost Gallows
suomentanut Risto Raitio
Jännityksen mestarit -sarjaa

Takakannesta:
"Eräällä Lontoon sivukadulla heijastuu talon seinään jättimäinen hirsipuun varjo. Teatteri-illan päätteeksi hernerokan läpi syöksyy egyptiläisen hämärämiehen El Moulkin yksityisauto, ohjauspyörän takana kuljettaja, joka on kuollut kuin kivi.
Aivan kuin kuollut vielä hengen paettua pakenisi surmaajaansa....siis täydellinen rikostapaus Bencolinille, mefistomaiselle pariisilaistsivälle, joka mielellään keskittyy eriskummallisiin murhiin tai jopa mahdottomilta tuntuviin murhiin."

Aika perusdekkari, sellainen vanhanaikainen siis.
Alussa tuntui, ettei tämä nyt oikein etene ja ne asiat ei oikein tuntunu linkittyvän mihinkään - tai ainakaan kirjan juoneen. Mutta, sitten vauhtiin päästyään kirja oli ihan kelpo luettavaa.

Sikasäkki -valintasi, ole hyvä!

Postilaatikossa oli kaksi sikasäkkivalintaa tänään. Kiitos, Tmarju.
Oikein arvelit, lukeminen ei lopu ihan heti.

Suurkiitos upeasta arvontapalkinnosta :) Tämä sopii hyvin alkaneeseen dekkariputkeeni.

Olen aina miettinyt, miksi kohdalleni ei ole tullut sellaisia dekkareita tai jännitysromaaneja, joissa käytetään runsaasti maalailevia ja ylidramaattisia adjektiiveja, hiivitään pilkkopimeässä ja sankarit vapauttavat sidottuja uhreja. Sellaisia dekkareita, joita fiktiiviset hahmot kuten Bertie Wooster kirjoissa ja tv-sarjoissa lukevat. Nyt osui! Tämä 1931 julkaistu dekkari on juuri tuollainen. Puitteet ovat kaukana kenenkään lukijan arjesta. Henkilöhahmoista moni on varsinainen kummajainen. Roistot ja dekkarit ovat miehiä. Tarinassa on kaksi naista: roiston tyttöystävä (prostituoitu) ja päähenkilön tyttöystävä, jolla ei ole tarinan kuljetuksessa mitään tehtävää. Olisin kaivannut mukaan vähän huumoria, niin heppoinenkin tarina olisi ollut ihan viihdyttävä.

Jokaisena joulukuun päivänä ennen joulua vapautan maailmalle yhden kirjan. Näistä kirjoista muodostuu Bookcrossing-joulukalenterini . Tämä kirja on kalenterini 18. luukku.