Pohjois-Atlantilla tapahtuu kummia. Syrjäisen öljynporauslautta Storm Kingin miehistö löytää syvältä merenpohjan alta rakennelman, joka ei ole luonnon muovaama. Vaikuttaa siltä, että Atlantiksen kadonnut manner on viimein löytynyt. Kaksi vuotta myöhemmin entinen laivaston lääkäri Peter Crane lennätetään porauslautalle hoitamaan painetaudista kärsiviä sukeltajia. Tai niin hänelle uskotellaan. Cranen todellisia potilaita ovat yli kolmen kilometrin syvyyteen rakennetun jättimäisen merenalaisen tutkimuslaitoksen työntekijät. Heidän tehtävänään on porautua merenpohjan läpi maan uumeniin ja selvittää oudon sähköisen signaalin alkuperä. Crane tajuaa pian, että henkilökunnan alati pahenevat psykoottiset kohtaukset eivät johdu sukeltajantaudista. Eikö kaivutyöt kannattaisi keskeyttää, kunnes signaalin alkulähteestä tiedetään enemmän? Tarujen Atlantis alkaa paljastua paljon vaarallisemmaksi paikaksi kuin ihmiskunta on konsanaan uskaltanut kuvitella.

Scifimpää kamaa tarjolla miittipöydässä!

Mukaan tarttui!

Oli nopeaa ja sujuvaa kesälukemista tämä jännäri, muutamassa päivässä tämän ahmaisin. Scifinä kirja puolestaan oli hiukkasen epäuskottava: aika idioottimaisen paikan olivat nämä eeteet kätkölleen valinneet (seismisesti epävakaa merenpohja). Olisivat kaivaneet sen vaikka kuuhun - tai Marsiin, niissä ei ole tulivuoritoimintaa tai mannerliikuntoja!

Kertun miittiin mukaan!

Otin mukaan puolisolle ja ehkä itsellenikin