Alkuperäinen teos En morgon vid havet (2015). Suomentanut Jyrki Kiiskinen. Helsinki : WSOY 2015. Nidottu, 79 sivua.
Päällys: Martti Ruokonen.


Takakansi:
Se asuu iholla, silmässä, korvissa, nenässä, sukuelimessä, makunystyröissä
. . .ja valossa joka loistaa taivaan lintujen ja perhosten läpi
. . . . .ja pimeydessä joka piilottaa pahat tekomme ja petoksemme
KATKELMA RUNOSTA ILO – 15 MERKINTÄÄ
Claes Andersson kirjoittaa konstailemattomasti elämästä ja kuolemasta, ilon ja onnen hetkistä, surusta, vanhenemisesta ja luopumisesta. Erityisen koskettavan runosarjan hän omistaa paljon poissa olleelle isälleen. Kiihkeässä runoelmassa Sisäänhengitys, uloshengitys hän ottaa kantaa niin Putinlandin edesottamuksiin kuin päivän urheilu-uutisiin.

Takasisäkansi:
CLAES ANDERSSON (s. 1937) on työskennellyt psykiatrian erikoislääkärinä, kansanedustajana, Vasemmistoliiton puheenjohtajana ja kulttuuriministerinä.
Hän on julkaissut 23 runokokoelmaa, romaaneja sekä näytelmiä. Lisäksi Andersson tunnetaan oivallisena jazz-pianistina.

Claes Andersson WSOY:n sivuilla
Andersson, Claes Kirjasammossa
Claes Andesson Wikipediassa

Aamu meren rannalla WSOY:n sivuilla
Aamu meren rannalla Kirjasammossa
Vanhenevan miehen runous helpottaa kuin terapeutin istunto Kiiltomadossa
Claes Andersson: Aamu meren rannalla Kirjavinkeissä
Claes Andersson: Aamu meren rannalla Yle Uutisissa
Claes Andersson: Aamu meren rannalla. Sisäänhengitys, uloshengitys Savon Sanomissa

”Että vanheneminen on luopumista, ei pelkästään aistien suloista vaan myös / Sukista, kravateista, vanhoista valokuvista ja – nota bene – levyistä, kirjoista” (s. 64)
Andersson kirjoittaa selkeästi vanhan ihmisen ja paikoitellen nimenomaan vanhan miehen runoutta: mietteitä vanhenemisesta ja kuolemasta, puhetta jälkipolvista ja menneiden muistelua. Mutta totta kai hän myös yhteiskunnallinen kannanottaja: ”Seitsemän uutiset tekevät minut epätoivoiseksi ja lamaantuneeksi, / Ihminen on paha eikä tajua parastaan. Miksi muuten tämä kiire” (s. 47)
Kokoelmasta löytyy punnittua puhetta ”Olemisen tarkoitus on kadota” (s. 20), ja kuolema on tavalla tai toisella mukana monessa runossa.
”Ikinä ei rakasteta niin paljon kuin silloin
. . .kun joku on kuollut
(…)
Hän ei vastannut, minulle hän ei ollut kuollut, sen
. . .suru tekee ihmiselle” (s. 10)
Kirjassa on paljon sellaista, minkä koin hyvinkin koskettavaksi. Yhden runoista haluan kirjata tänne kokonaisuudessaan:
”Yhtenä aamuna meren rannassa aurinko paistaa, tuulee,
. . linnut ääntelevät ja niiden siivet iskevät ilmaan
linnut
. .ja ymmärrän miten kaunis maailma on
Hetken koen niin valtavan onnen etten tiedä
. uskallanko elää pidempään
Olen jo jättänyt kaiken ja odotan vain
. että seuraan itse perässä
Se kestää hetken ja minulla on kaikki maailman aika”
Itse asiassa löysin tästä kokoelmasta puhuttelevia tekstejä enemmän kuin osasin odottaakaan. Jonkun aiemman lukijan tekemän viivaukset ja muut merkinnät toivat vielä yhden lisäkerrostuman omaan lukukokemukseeni. On kiehtovaa miettiä, miksi joku toinen kokee juuri tuon tai tämän tekstin tärkeäksi.

Joudun luopumaan käytännöllisesti katsoen kaikista BC-kirjoistani. Siksi kategorisoin niitä vähitellen omalla tavallani:
LUE – odottaa luokitusta
SAA – tarjolla Suomi-foorumilla
PK – tämän toivon voivani vielä lukea
VAR – varattu ja aikeissa lähteä matkaan
MAT – lähtenyt hyllystäni