Takakansi:

Idyllinen Ljugarnin kylä Gotlannin rannikolla heräilee juuri uuteen turistisesonkiin, kun taiteilija ja perheenisä Henrik Dahlman löytyy kesämökiltään surmattuna. Ruumis on kahlittu sänkyyn käsiraudoilla. Pian mantereen puolella sattuu samanlainen tapaus. Sairauslomalta palannut komisario Anders Knutas ja hänen kollegansa ja rakastettunsa Karin Jacobsson lähtevät jäljittämään tappajaa.

Ei ollut parasta Jungstedtia, mutta kuitenkin mukavan sujuvaa luettavaa. Joka tapauksessa on aina kiva lukea paikoista, joissa on itsekin käynyt. Gotlannissa olisi mukava taas käydä, koska edellisestä kerrasta on jo yli 20 vuotta.

Toivelistayllätys! Jännittäviä lukuhetkiä ja mukavia talvipäiviä!

Kiitos ylläritoivelistakirjasta Saka74!
Mulla tuli jossain vaiheessa pienoinen kyllästyminen näihin Gotlanti -dekkareihin, mutta nyt en taas ole vähään aikaan lukenut, eli taas maistuu.

Tähän hetkeen tämä oli hyvä valinta.
Toisinaan kyllästyn täysin näihin ruotsalaisiin naisdekkareihin, kun välillä ne tuntuvat keskittyvän päähenkilöiden ihmissuhteisiin ja siinä sivussa ratkaistaan pari murhaa.
No joo, oli sitä tässäkin, mutta nyt se ei niin häirinnyt.
Gotlannissa en ole koskaan käynyt, ja kovin vaarallista on meno siellä, että pitänee harkita haluanko mennäkään :)

Tämän pakkaan laatikkoon kaverin kanssa ja lähetän eteenpäin.

Ole hyvä, toivelistakirjasi!

Kiitos!

Loppujen lopuksi tämä ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä.
Se on ihan turvallista. Kun on tarttuu Jungstedtin dekkariin, niin tietää jo mitä odottaa ja tämä täytti odotukset. Dekkareina ihan viihdyttäviä, mutta kuten Tmarju totesi, vähintäänkin puolet kirjasta käsitteli ihmissuhdeasioita. Minuakaan tämä ei kuitenkaan häirinnyt, näinhän on ollut sarjan aiemmissakin osissa. Henkilöt ovat jo niin tuttuja, että onhan se hauskakin seurata heidän elämäänsä.
Onneksi sen yhden parin on/off-suhde ei nyt saanut paljoakaan huomiota.

Kirja jäi kirjojenvaihtohyllyyn odottamaan uutta lukijaa.
Lukuiloa!